Kiitos rakkaat ystäväni

Te olette läsnä aina,
kun kaadun, murrun tai itken,
kun en enää näe metsää puilta,
kun en huomaa mikä on mulle parasta,
kun poskeni kastuvat kyynelistä,
kun pelkään huomispäivää,
kun kipu jäytää syvältä,
kun on taas niin kova ikävä,
etten enää jaksa edes olla.

Te olette läsnä arkena ja sunnuntaina,
käymässä meillä kaffiilla,
vaikka mulla ei oo tarjota pullaa,
soittamassa mitä mulle kuuluu,
vaikka ootte itse väsyneitä töistä,
otatte mun halauksen vastaan,
vaikka nähtäis jo 3. kerran
saman päivän aikana.

Te olette läsnä ihan milloin vaan
jakamassa merkityksellisen hetken,
jaksatte kuunnella ettekä hermostu,
vaikka saan taas jonkun uuden idean,
vaikka saan hysteriakohtauksen,
vaikka vaahtoan milloin mistäkin,
vaikka kerron taas sen saman,
typerän ja ikivanhan poliisivitsin,
sen ainoan vitsin jonka muistan ja
ootte aina yhtä yllättyneitä.

Tunnen oloni siunatuksi,
koska lähelläni on monta niin hyvää ja rakasta ihmistä.
Tunnen oloni onnelliseksi, näemmepä sitten usein tai harvoin
– jatkamme kesken jääneestä lauseesta.

Olen niin kiitollinen,
että on ystäviä jotka jakavat elämäni,
että on ystäviä jotka hyväksyvät,
että on ystäviä jotka jaksavat,
vaikka muut jo väsyvät.

Olen niin iloinen, että tiemme kohtasivat,
että olette elämässäni, kiitos rakkaat.

 

Mainokset

Luontoäidin apuna

Pääsisinpä joskus luontoäidin matkaan,
oraat maasta kohottamaan,
vekkuleita ketunpoikasia paimentamaan.

Laulamaan tuutulaulua linnunpoikasille,
suojelemaan pientä pesää vaaroilta,
pitämään hontelot hirvenvasat piilossa,
tiheän metsikön lehvien suojissa.

Silittämään sirojen metsäkauriitten
silkinpehmeitä, kauniita turkkeja,
ihailemaan karhunpentujen painimista,
nauttimaan makeista, sinisistä mustikoista.

Jätän silti kaiken luontoäidin rakastaviin,
osaaviin ja turvallisiin käsiin,
vapaat kädet kaikkea kaunista
pienestä luomaan,
iloa meille ihmisille tuomaan.

Runo rakkaalle ystävälle

Nauravat silmäsi, hassut juttusi
ehtymätön positiivisuutesi
ilkikuriset ilmeesi, aitoutesi
hyväntahtoisuutesi

Elämän viisauksesi ja tukesi tekevät
minutkin paremmaksi ihmiseksi

En enää edes muista aikaa,
jolloin emme olisi matkanneet
yhtä matkaa, nauraneet
keksineet yhteisiä pöllöjuttuja
jakaneet rakkaita muistoja
kiitänkin Herra Parkkista – sinusta

Sydämessäsi on tila jokaiselle
murheelliselle kanssasisarelle
Et jätä ketään kotisi portaille
vaan kutsut peremmälle
annat voimaa väsyneelle
uuden suunnan eksyneelle

Rakas pieni ystäväni
uusi elämänlankani
saat kaiken tukeni
ystävyyteni ja kunnioitukseni
pysythän aina luonani, rakas ystäväni

Sinunlaisiasi on harvassa
pidän ystävyyttämme suuressa arvossa
Olet tärkeä tässä hetkessä
hyvässä ja pahassa
niin aamussa kuin illassa.

Kipu

Olet ollut jo kauan ystäväni uskollisin
vaikka kaikkein vähiten juuri sua tarvitsisin.

Valtaat mieleni, ajatukseni, koko olemukseni
sanelet kaikki tekoni, vartioit askareeni.

En lainkaan pahakseni panisi,
jos pakkaisit kaikki tavarasi
johonkin muualle iäksi lähtisit.

Lysähtänyt olemus ja voimattomuus,
sinun tekojasi, kurjia aikaan saannoksiasi.

Kunpa ei olisi koskaan tavattukaan,
olisit mennyt portin pielestä ohi vaan
jotakuta muuta kiusaamaan.

Voisin koska vaan ilman tunnon tuskia,
hyvästit sulle kuiskia
yhteisen tuttavuutemme päättää.

Jospa voisit mut yksin jättää,
vaikka kahdeksi päivää
kokeilisin vaan millaista olikaan olo ennen sua,
kun et vielä tuntenut mua,
muistelisin entistä elämääni,
kun et ollut vielä kahlinnut sisimpääni.

Turha tästä on tietysti valittaa,
mutta kummasti ajatus edes hetkeksi helpottaa,
jospa saisikin elämänsä uudestaan aloittaa
tehtyihin valintoihin vaikuttaa.

Olisin liikkunut kovasti, syönyt oikeaoppisesti
matkannut läpi maat ja mannut,
kaikki terveen elämän opit mieleeni pannut,
mutta olisiko se auttanut tai nykyisyyttä muuttanut
– ihan oikeasti.

Tuleva on kuitenkin täynnä valoa,
kun katselen tätä rakasta kotitaloa
en tahtoisi olla missään muualla,
kuin rakkaitteni lähellä
valinnat jotka on tehty,
on kaikki rakkaudella kehystetty.

Elämä jatkuu päivästä toiseen,
suruineen, iloineen, kipuineen
luotan tulevaan, uskoon, toivoon ja rakkauteen.

Löyrin itteni vitnes pilates -tunnilta

Mun parkkiksen kaato -rojektis tuli ny sitte kuulkaa etehen aivan uus aluevaltaus eli menin naama valakoosena, oikia käsi täristen, koko kroppa krampis kansalaassopiston vitnes pilates -tunnille.

No, ensi kaarrettihin velienvaimon kans viime hetkillä parkkipaikalle ja alakas tuskaane oikian jumppatilan ettiminen paikallises kuntoolulaitokses. Voi jukelintähären ku oli palio ovia ja käytäviä juastavana, omahan piikkihinhän se aika-kapeekko tiätystikki meni, notta jouruun klampata oikiaa jalakaa hinaten metri metriltä ja kello tikitti armottomasti kohti H-hetkiä.

Oikia paikka tuli vastahan viimmeeses häräs ja ei auttanu enää karaata, vaa laittaa sisäpelikengät jalakahan ja ryysätä ottamhan jumppamatto telineestä.

Ittevarmaa ja tyyntä ihimistä esittäen kattahrin sivuulleni ja tarkastelin tiätysti ensi niitä muita kellokkahia. Yks sun toine näytti olevansa oikeeta tekijöötä ja se entisestänsä lisäs mun aharistusta… onkhan mulla sopivat vermeekkään päällä, oliskaha mun pitäny sittekki laittaa ne toiset housut, tulookohan täälä kylymä, mihinkähä mä menisin, etehen EN ainakaa tohori ohojaajan silimätikuksi ja ”äläkää vaa näin tehkö”-malliksi…

”Nonniin ja alotetaan nimenhuudolla” open lausahrus katkoo mun pähkäälyt. Argh, peli menetetty, pakohon ei enää päästä ajattelin ja keräsin itteni, pingotin kasvoolleni so what-ilimeen ja ajattelin, ettei tämä ainakaa kauhiempaa voi olla ku hammaslääkäriskää. Vaihroomma velienvaimon kans viimmeeset, rohkaasevat katsehet keskenämmä ja tryykäsin seliälleni matolle alakuasentohon.

Ulos puhallus – sisäänhengitys – ulos puhallus – voi jumaleishhön mitä touhua ajattelin ensimmääsen kaharen minuutin aikana – täältä pitääs ny kuulkaa ja vähä äkkiää “tyylikkähästi” ähkimättä livahuttaa ittensä takavasemmalle ja juasta häpeisnänsä kotia!

No, liikkeet vaihtuu ja tunti eteni ja rupesin jo rentoutumahan, ku huamasin, että emmä tähä kuallukkaan. Sitte tuli se liike, johona piti nostaa jalaat 90 astehen kulumahan ja ojentaa ne yksitelle suaraksi. Maha rupeski sillä siunaamalla hetkellä murisemahan – voi rumaasen tampio pitikö mun onnettoman justihin viälä syäräkkin jotaki mitä halavattua se taas onkaa…laksatiivisuutta aiheuttavaa viinirypäles-puskaa justihi kotoa lähties ennen tuntia…

Ope sanoo “ ja nostakaa jalaat ylös ja liikkeen aikana uloshengitys ja sisään” voi halavatun halavattu jos mun pullottava vatta räjähtää, mitä mä teen…. ku ihimeen kaupalla mä ryhyristäyryyn ja ajattelin, notta sama kai se vaikka sattuuski vahinko ja turahuttaasin ilimoolle jotaki eihän sitä täs panhuilu-taustamusiiki soires kuiteskaa kukaa kuule ja tämän valaastumise myätä hengityski rupes pelaamahan ja liikkeet rupes sujumahan.

Tunnin jäläkehen viereesellä matolla oleva täti kysyy, notta ”miltäs tuntuu, älä vaa likka säikährä tätä pilatessia, kyllä sä opit hengittämähän, tämä o hyvä harrastus” Ajattelin ittekseni, notta kyllähän mä selevisin aika hyvi tunnista ja meen ens tiistainaki. Ny vaa pitää jättää viinirypälehet pöyrälle rasiahansa.

Tämä kaikki juantaa juurensa Iisalamen kuntoutuskurssilta, johona tehtihin kuntosuunnitelma ja sen valahishan mä tuanne pilateksehenkin menin. Sairaanhoitajan kans sovittihi, että tutustun kahtehen uutehen lajihin ennen joulukuun kurssia. Toinen liikuntamuato tuloo tutuksi ens viikolla: terveyskeskuksen allasjumppa. Kerron siitä toiste, jonsen vaa satu hörpätä liikaa vettä altahas.

Runo fysioterapeutille, josta tuli rakas ystävä

Olet ollut tukenani ja turvanani vahvasti,
antamassa neuvoja ja uskoa tulevaan lempeästi,
siitä haluan sinua kiittää ihan oikeasti.

Tunnet kaikki ajatukseni.
Olen aina saanut itkeä ja huutaa
päällesi kaiken ahdistavan, pelon ja pahan kaataa,
mutta myös halauksia, onnistumisia, iloa ja toiveita jakaa.

Sinä ystäväni, näet edessäsi kokonaisen ihmisen
kera kaikkien tunteiden, kipujen ja pelkojen.
Et ole kuten moni muu, jotka näkevät vain pienen palasen.

Luet minua aina joka kerran kuin avointa kirjaa
tullessani luoksesi ja istahtaessani tuolille ihan hiljaa.

Tyynnytät ja rauhoitat ahdistunutta mieltä
aina kun elämä välillä näyttää pitkää kieltä.

Katsot silmälasiesi ylitse veikeästi hymyillen.
Perhosjahti, hieronta, jumppa, venyttely vai terapiatuoli
katoaa joka kerta avullasi synkinkin huoli.

Kohta en muistakaan herra parkkista enää
saatikka aika ajoin kankeaa jalkaani ”majavanhäntää”.

Usein saan avun ja rentoudun terapiatuolissa,
vaivun ihanaan uneen kyynelten virratessa.

Liu’un kauas kivuista vienossa kesätuulessa,
makaan levollisena ihanassa heinäpellossa.

Rakkaiden lentokoneiden ylläni surratessa
turvallisuuden tunnetta tuomassa.

Herättyäni näen ensimmäiseksi lempeät kasvosi
hymyilet – oli taas niin hyvä olla luonasi.

Kissankellot

Hennot, suloiset kissankellot
haluavat nekin tulla nähdyiksi,
mutta isompien kukkien rinnalla,
tilaa on pientareella niukalti.

Pieninä, mutta sitkeinä siniverisinä,
luottavat enemmän lukumäärään,
kasvavat siksi suurina kimppuina,
ollakseen yhdessä vahvempia.

Sirot kukkatanssijat antavat lempeiden tuulien
johdattaa itsensä oikeaan rytmiin.

Välillä ne lepäävät, sinisiä hameitaan ojentavat
palatakseen sitten taas esittämään parastaan.

Nuo kauniit kissankellot salsahameineen
pitävät kaikki toisiaan tiukasti kädestä,
nauttivat ainutkertaisesta elämästään,
erottuvat kukkamerestä edukseen.

 

Runo rakkaalle hääparille

Saitte herätä kesäaamuun kauneimpaan.
Hääväki on pistänyt päälle parastaan.

Nyt on se päivä
teidän kahden elämässä,
jolloin lupaudutte toisillenne
rakkaittenne edessä
umpirakastuneina, käsi kädessä.

Toisistanne aina huolta pitäkää,
kaikki hyvä sydämiinne kätkekää.
Täydesti toisianne rakastakaa,
pikkuriidat heti pois alta sopikaa.

Toinen toistanne arvostakaa,
arki yhdessä täydesti jakakaa,
jokaista pientäkin hetkeä vaalikaa-

Olette ansainneet onnenne,
nauttikaa juhlasta kera läheistenne-

Toivotan polullenne paljon rakkautta,
yhteisen ajan ihanuutta,
tasavertaista kumppanuutta.

Pyydän Taivaan Isää,
elämäänne kaikkea hyvää tuomaan,
yhteiset askeleenne enkelein suojaamaan,
oikeisiin valintoihin ohjaamaan,
kaikessa – niin ilossa kuin surussakin
häneen turvautumaan.

Tulevaisuus on teille kahdelle kirja avoin,
täyttäkää se yhdessä rakkauden sanoin,
kauniin ja herkin tavoin.

Toiskan kissa

Portailla muikistelee toiskan kissa,
pesee itseään verkkaisin liikkein,
oikoo pitkää, pörröistä häntäänsä,
vaikka pitäisi olla jo pullea hiiri kiikarissa,
saada katin vauhtia käpäliinsä.

Juuri eka kertaa kissaemoksi tultuansa
osaa kuitenkin jo hyvin hoitaa pentujansa.
Ei välittänyt katti lainkaan valokuvamallin urasta,
katseli vain turhautuneena poispäin kuvasta.

Pennut leikkivät ja painivat toistensa kimpussa,
taitaa vielä painaa eilinen saaliskin mahassa,
parasta vain siis lötkötellä auringonpaisteessa
– kaikessa rauhassa.

Joutsenet

On hiljainen aamu
lempeät sadepisarat hellivät maata
ilmassa tuoksuu vahvana
lupaus uuden elämän alusta

Läheiseltä pellolta
metsän rannasta
löytyy siipiään availeva
joutsenpariskunta

Nuo kauniit, upeat linnut,
matkasivat luoksemme
läpi monen mantereen,
kaikki vaarat peittosivat

Valkeat uljaat joutsenet
hellästi toisiaan tukevat
katselijansa ääneti lumoavat

Yhdessä tekevät turvallista pesää
saavat nyt levätä matkastansa
keskittyä hoitamaan katrastansa
kunnes nousevat yhdessä korkeuksiin
pilvien keskelle, sinisen taivaan suojiin