Kipu

Olet ollut jo kauan ystäväni uskollisin
vaikka kaikkein vähiten juuri sua tarvitsisin.

Valtaat mieleni, ajatukseni, koko olemukseni
sanelet kaikki tekoni, vartioit askareeni.

En lainkaan pahakseni panisi,
jos pakkaisit kaikki tavarasi
johonkin muualle iäksi lähtisit.

Lysähtänyt olemus ja voimattomuus,
sinun tekojasi, kurjia aikaan saannoksiasi.

Kunpa ei olisi koskaan tavattukaan,
olisit mennyt portin pielestä ohi vaan
jotakuta muuta kiusaamaan.

Voisin koska vaan ilman tunnon tuskia,
hyvästit sulle kuiskia
yhteisen tuttavuutemme päättää.

Jospa voisit mut yksin jättää,
vaikka kahdeksi päivää
kokeilisin vaan millaista olikaan olo ennen sua,
kun et vielä tuntenut mua,
muistelisin entistä elämääni,
kun et ollut vielä kahlinnut sisimpääni.

Turha tästä on tietysti valittaa,
mutta kummasti ajatus edes hetkeksi helpottaa,
jospa saisikin elämänsä uudestaan aloittaa
tehtyihin valintoihin vaikuttaa.

Olisin liikkunut kovasti, syönyt oikeaoppisesti
matkannut läpi maat ja mannut,
kaikki terveen elämän opit mieleeni pannut,
mutta olisiko se auttanut tai nykyisyyttä muuttanut
– ihan oikeasti.

Tuleva on kuitenkin täynnä valoa,
kun katselen tätä rakasta kotitaloa
en tahtoisi olla missään muualla,
kuin rakkaitteni lähellä
valinnat jotka on tehty,
on kaikki rakkaudella kehystetty.

Elämä jatkuu päivästä toiseen,
suruineen, iloineen, kipuineen
luotan tulevaan, uskoon, toivoon ja rakkauteen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s