Odotettu sade

Sade ropisee hiljalleen maahan
peittäen koko tienoon alleen.

Välillä pisaroita tippuu vauhdilla
kuin nopeatempoisessa, tulisessa tangossa
ja koko luonto suojautuu iskuilta.

Välillä pisarat taas nautiskelevat
maahan alas tullessaan,
tervehtivät jokaista vastaantulijaa,
koskettavat pehmeästi poskea,
sipaisevat hellästi laskeutuessaan.

Pienet ja hennot
sekä isot ja voimakkaat taivaan pisarat,
vuorotellen alas tippuvat
tuovat mukanaan vesilätäköt.

Pisarat särkevät lätäkköjen ehyet pinnat,
piirtävät niihin kauniita kuvioita tanssikengillään,
muovaavat ne omanlaisikseen.

Taivas ei kuitenkaan lopeta itkuaan
vaan vielä purkaa pahaa oloaan.

Yhä riittää pisaroita kaikenkokoisia
pelastamaan, auttamaan kuivuneita
elämän eliksiiriä jakamaan.

Kun sade vihdoin taukoaa
koko luonto kiittää nöyrästi.

Ilmassa tuoksuu taianomaiselta,
ilmassa tuoksuu uusi elämä.

Mainokset

Isälle ja paapalle

Vasta eilen olimme lähelläsi,
halusimme hengittää puolestasi.
Seurasimme katsettasi,
halusimme olla ikuisesti luonasi.

Vaikka on kuinka paljon rakkautta,
se ei estä elämän rajallisuutta.
Itkemme nyt surusta,
mutta saimme monta rakasta muistoa sinusta.

Opetit lapsillesi totuuksia elämän suurimmista arvoista,
kodin ja perheen merkityksestä sekä lähimmäisten auttamisesta.

Olit kotejamme rakentamassa, lapsia kaitsemassa,
väsymättä aina apuasi tarjoamassa.

Nautit arjen pienistä ja tavallisista asioista,
nikkaroinnista, kotona mumman kans olosta,
pidit huolta meistä kaikista.

19 lastenlastasi jäävät kaipaamaan rakasta paappaa,
joka kertoi jännittäviä juttuja entisajoista,
piti lähellään sylissä ja nautti pienistä jekuista.

Kiitos isä ja paappa rakas,
kaikista yhteisistä hetkistä, läsnäolosta,
turvallisuuden tunteesta, rajoista ja rakkaudesta,
vahvasta oman elämän pohjasta.

Suru vie meidät läheisesi mukanaan,
koska emme vähään aikaan nyt tapaakaan.
Silti tiedämme uuden kotisi,
olet huomassa oman suojelusenkelisi.

Mitä on kaunis kesäaamu Ämpin sillalla

Mahdollisuus hengittää
puhdasta pohojalaasta ilmaa.

Mahdollisuus nauttia lakeudesta
kaikkine ihanine latoineen,
viljavine peltosarkoineen.

Mahdollisuus kiittää
kaikkia rakkaita,
yksinkertaisesti vain siksi,
että he ovat olemassa.

Mahdollisuus unohtaa
menneet vastoinkäymiset,
muuttaa pettymykset
uudeksi voimaksi.

Ainutkertainen tilaisuus tehdä
tästä päivästä hyvä päivä.

Havahtua viimein ajatuksistaan
lähteä keittämään aamukahvit.

Sitä on kesäaamu Ämpin sillalla.

Kohtaamisia ja vastauksia Parkinsonin tauti diagnoosin jälkeen

”Älä ny viitti narrata”
”Ai jaa, mutta sehän on vanhojen ihmisten tauti”
”Ota ny hei vaan huumorilla, ei liian vakavasti”
”Mullakin on kuule aiwan hirveitä närästyksiä”

”Voi Luoja, mun mummulla oli se
ja se oli kyllä kauheeta kattottavaa,
mutta kaipa ne lääkkeet on kehittyny niin vai siis onhan?!?”

Hyvän ystävän täydellinen hiljaisuus ja yhteydenpidon katkeaminen:
ei soittoa, ei viestiä, ei mitään, ei edes katsetta.

Mitä sitä sitten oikein odottaa?

Että kohdellaan samalla tavalla kuin ennenkin.
Että jatketaan juttua siitä mihin viimex jäätiin.
Että ollaan ystäviä kuin ennenkin.
Että elämä jatkuu diagnoosista huolimatta.

Ihanimpia vastauksia mitä mulle sanottiin:

”Sun läheiset ja me ystävät kannetaan sua”
”Kaikki selviää kyllä, sä et oo yksin”

Iltahetkiä Alajoella

Alajoki on paikka,

jossa voisin istua vaikka tuntikausia,

jossa voin hengittää syvään ja vapaasti,

joka voimaannuttaa, herkistää,

jonka kauneutta ei himmennä mikään,

jota vain yksinkertaisesti rakastan.

Eletty elämä

Kaikkensa antanut ja tehnyt
kaikkensa suojannut.

Saappaat jalassa romahtanut,
jaksanut ylväästi loppuun asti.

Tästä on hyvä lähteä oppia jakamaan,
kertoa jälkipolville velvollisuudesta,
vastuun ottamisesta ja kantamisesta,
miten koskaan ei pitäisi joutua luovuttamaan.

Jokainen oljenkorsikin kerätty,
raskas tehtävä suoritettu,
eletty kunniakkaasti koko elämä.

Nyt on aika ja oikeus levätä
Luontoäidin hellässä huomassa,
pehmeän mullan suojissa
rakkaassa, kauniissa isänmaassa.

Lohturuno läheiselle

Jätän kevyin mielin
teidät kaikki rakkaani.
Jatkan yksin matkaani.

Takana eletty
täysi elämäni.

Valkea enkeli
piti kiinni kädestäni,
sulki silmäni.

Siirryn nyt teistä kaikista
hetkeksi etäämmäksi,
mutta sydämissänne
pääsette minua
aina lähemmäksi.

Seuraavan kerran,
kun avaan silmäni ja herään,
olen paapan luona
hänen lähellään.

Aikani on täällä
maan päällä lopussa
ja uusi, ihana paikka
on minua odottamassa.

Ettehän siis murehdi
tai itke perääni,
näettehän miten paljon rakkautta
jätän jälkeeni.

Alla runot alkusokista sekä toinen, kun pahin on ohitettu

Karttelen kavereita kutakuinkin kaikkia
kotona kolistelen kattiloita,
kotiväki kuulee kun kompastelen.

Karttelen kaupassa käyntiä,
koska käteni kääntyy kankeasti.

Kassalla kerään kurkkuja, ja keksejä kassiin
kauanko kestän kurjuutta, kuulenko kummia,
kuvittelenko katseet, kuiskutukset.

Kiskon kauhusta kankeana korttia kassalle,
katson kassalle kerääntyviä kansalaisia,
kurkkua kuivaa, kaipaan kotiin.

Parkinson-kerhoillan jälkeen ajatukseni kuitenkin alkoivat vähitellen muuttua:

Kuljen kaltaisteni kanssa
kyselen, kuuntelen, katselen.

Kenenkään kulkuani katsomatta,
kenenkään katsettani kaihtamatta.

Kuljen kaltaisteni kanssa,
kuin kotonani kaikkien keskellä.

Oikea hetki oikea paikka

Muistatko, miten tapasimme
kuinka kiinnitit muhun huomiosi.

Muistan aina,
miten hait mua tanssimaan
miten hellästi pidit musta kiinni,
kuinka ihmettelin tuntemuksiani,
olimme olleet samassa alakoulussakin.

Nyt vain oli se oikea hetki oikea paikka.

Perhoset, iso lauma perhosia
lenteli ja tuntui mahassa,
kun näimme toisiamme viikonloppuisin,
kun luin lähettämäsi kirjeen tai kortin,
kun ”seinäpuhelin” pirisi harva se ilta,
kun ei ollut kännyköitä, ei somea.

Olen säästänyt ne kirjeet ja postikortit.
Ne kertovat meistä,
ne kertovat siitä ajasta, nuoruudesta.
Hymy nousee kasvoille,
perhoset liihottelevat kesäillassa.

On yhä se oikea hetki oikea paikka.

Auringonlasku

Sinusta on tullut elintärkeä osa elämääni
on päästävä lähellesi joka ilta.

On kuvattava, ihailtava, itkettävä
ikuistettava kaunis olemuksesi.

Voisin tuijottaa sinua tuntikausia,
koska kauneutesi vetää puoleensa
magneetin tavoin.

Voimakkaat värisi tanssivat iltaisin,
siivittävät minut seuraavaan aamuun.

Olen täysin haltioissani,
koska olet aina niin kaunis,
olitpa sitten pukeutunut väriviittaan
tai arkisempaan asuun.

Olen vain pieni ihminen rinnallasi,
mutta täysin lumoissasi.

Miten annatkaan voimaa ja uskoa
uutta päivää vastaanottaa.

Lähelläsi kaikki muuttuu hyväksi,
toiveet tuntuvat helpommin toteutettavilta,
ikävä ja surut tuntuvat pienemmiltä.

Olen niin kiitollinen ystävyydestämme,
tapaamisiin taas illalla.