Autiotalo

Olet yhä kaunis katsella,
syvällä sielussani käy lämmin henkäys.
Suupieleni kääntyvät hymyyn
haluan ikuistaa sinutkin.

Harmaat lautasi ovat kestäneet
vuosikymmenten säät, tuulet ja tuiskut.

Seisot samassa pihapiirissä kuin ennenkin
vetoat minuun pohojalaasella asenteellasi
”Minoon meiltä ja muut meirän krannista”.

Et ole moksiskaan,
vaikka asukkaasi ovat lähteneet pois.

Ikkunaverhot ovat yhä paikoillaan,
mitä nyt yksi yläkerran ikkunaruutu on päässyt rikkoutumaan,
mutta ulko-ovikin suojaisi yhä asukkaitaan.

Luotat omaan itseesi, tiedät oman arvosi.
Teeskentelemättömyytesi ja aitoutesi
ne molemmat vetoavat ohikulkijoihin.

Saat meidät jokaisen palaamaan
taas omaan nuoruuteen, lapsuuteen
tuohon ihanaan, huolettomaan aikaan.

Ehkä vielä tulee se päivä,
jolloin joku ohiajaessaan pysähtyy
istahtaa portaillesi, näkee kauneutesi,
uinuvat mahdollisuutesi,
pohojalaasen olemuksesi
ja nostaa sinut taas nuoruutesi päiviin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s