Alla runot alkusokista sekä toinen, kun pahin on ohitettu

Karttelen kavereita kutakuinkin kaikkia
kotona kolistelen kattiloita,
kotiväki kuulee kun kompastelen.

Karttelen kaupassa käyntiä,
koska käteni kääntyy kankeasti.

Kassalla kerään kurkkuja, ja keksejä kassiin
kauanko kestän kurjuutta, kuulenko kummia,
kuvittelenko katseet, kuiskutukset.

Kiskon kauhusta kankeana korttia kassalle,
katson kassalle kerääntyviä kansalaisia,
kurkkua kuivaa, kaipaan kotiin.

Parkinson-kerhoillan jälkeen ajatukseni kuitenkin alkoivat vähitellen muuttua:

Kuljen kaltaisteni kanssa
kyselen, kuuntelen, katselen.

Kenenkään kulkuani katsomatta,
kenenkään katsettani kaihtamatta.

Kuljen kaltaisteni kanssa,
kuin kotonani kaikkien keskellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s