Suruikkuna

Ikävä ottaa välillä vallan ihan jokaisella,
mutta sen läpi on elettävä.

Toivon sydämestäni, että voisin auttaa sinua
ja ehkä juuri tämä runo antaa sanat omaan,
vielä sanoittamattomaan suruusi ja olosi helpottuu.

Ei vastausta, vaikka kuinka huudan.

Huudan yhä kovemmin ja kovemmin,
mutta vieläkään en saa vastausta,
kunnes huomaan huutaneeni sisälläni, sielussani.

Tunnen, että ikävä näkyy edelleen kauas.
Se on kirjoitettu kasvoilleni, tatuoitu ihooni,
poltettu iäksi syvälle sieluuni.

Se kuuluu äänestäni, naurustani,
paistaa läpi koko olemuksestani.

Kukaan ei voi muuttaa aikaa,
kukaan ei voi kääntää kelloa taaksepäin.

Miksi yhä huudan, yhä kovemmin,
rummutan suljettua suruikkunaa sisälläni,
mutta minne sitte pääsisin, minne sitten menisin?
Jonnekin missä ei ole sanoja tuska, ikävä, suru.

Itken itseni väsyksiin asti, kunnes vihdoin nukahdan.
Vaivun ihanaan, untuvaiseen lämpimään tilaan,
tilaan jossa ei ole surua, ei kipua ei huolia.

Makaan hiljaa, syvään henkäisten, samalla peläten,
että kaikki alkaa uudestaan.

Kuivuneet kyynelten jäljet jäivät poskilleni,
mutta olen valmis kohtaamaan uuden aamun.

Tiedän, että sinulla pieni rakkaani, on kaikki hyvin.

Tuo ajatus mielessäni, jaksan eteenpäin ja huomaan,
että aurinko paistaa taas pilvien takaa.

On ihana asia saada aloittaa uusi päivä, uusin voimin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s