Aamuisella rannalla

Selasin viime vuotisia valokuvia,
kun tämän kuvan kohdalla,
eteeni tuli taas uusia sanoja.

Taustalla hyinen, syksyinen aamu-usva
peittää koko järven rannan,
tunnelma on salaperäinen ja utuinen.

Seitin ohut usva liikkui pehmeästi eteenpäin,
se ei antanut koskettaa itseään,
vaan oli aina askeleen päässä edelläni.

Vaikka ilma oli kostea ja kylmä,
olimme äidin kanssa aamukävelyllä.
Pysähdyimme anivarhain järven rannalle ja
äiti käveli varovaisesti laiturille.

Mikä vastakohtien näkymä tuo olikaan.
Taustalla syksyinen, kylmä järvi
kaiken keskellä rakas, lämpöä sykkivä oma äiti.

Lämmin ailahdus kävi sydänalassa,
olen kiitollinen yhdessä viettämästämme ajasta.

Äidin vieressä on punainen pelastusrengas,
kuinka monesti äiti on nostanut mut maasta,
rohkaissut, pyyhkinyt kyyneleet, ollut tukemassa,
ollut mun pelastusrengas. Kiitos äiti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s