Mä en oo vielä kertonu, miten osaan olla lenkillä. Eka kerralla riuhdoin rajusti, koska en ymmärtänyt mix mun pantaan laitettiin sellanen flexi, että mä en voinu juosta vapaana. Mua ärsytti tosissaan. No, isäntä ei kuiteskaan antanu mun jumpitella, vaan veti hellästi ja varmasti mua perässään. Voi pojat, oli sikahieno reissu. Mä näin ainaskin 10 raakaa perunaa, jotka oli tippuneet perunarekasta ja mä maistoinkin yhtä, mutta not good. Siellä oli vaikka mitä tuoksuja ja hajuja ja mun pää meni ihan pyörälle.
Meillä on uus kamera. Mä joudun kuvattavaksi siis toDella usein ja meille onkin muodostunut tahtojen taistelu ulkona. Emäntä maanittelee ja piirittää mua ja mä teen kaikki temput mitä ikinä osaan, ettei musta saisi kuvaa. Kerran jo melkein onnistuinkin nuolaisemaan kameran linssiä. Pyh, emännällä kävi vaan säkä, kun se ehti ottaa kameransa veks.
Emännän hyvä ystävä kävi kattomas mua. Ajattelin, että jep-jep taas pitää varautua kasaan pusuja ja haleja. No, niinhän siinä kävi, MUTTA tämä vieras toi mulle ihkun pehmo-oravan. Se on nyt mun ehdoton ”number one”. Se vinkuu ja lujaa, kun sitä puree tietystä kohdasta. Jos mua ottaa pattiin tai emäntä on liian kauan puhelimessa, vingutan lelua, niin emäntä tulee mun luo. Heh, se menee aina halpaan. Emäntä sanoo, että mä oon kun pieni lapsi, kun käyttäydyn niin. No voi olla, mutta mä oon omasta mielestäni ainakin viksu sellainen.
Emäntä oli reissussa pari päivää. Voi vitalis, kuinka hän lähtiessään silitteli ja leperteli mulle, hali ja piti sylissä. No, onneksi kukaan ei nähnyt. Siis niin noloa, mä oon sentäs jo aika iso poika.
Arvatkaapas, missä mä kävin isännän kans täs kohta 4 vk sitten. Jep, arvasitte oikein eläinlääkärissä. Sitä ennen mun piti ottaa sellaisia valkoisia tabuja matokuuri-tai-jotain isäntä sanoi. Voi äklötys, minkä makuisia ne oli. En osaa verrata niiden makua mihinkään, mutta te ihmiset sanoisitte sitä varmaan paffiksi. Ne meinas jäädä ihan väkisin mun kitalakeen, mutta onnex isäntä antoi mulle heti päälle koirankeksin. Eläinlääkärissä mä olin isännän mukaan ihan ”cool” ja kaipa se oli hyvä asia, koska mua paijattiin ja kehuttiin kotiin tultua.
Isäntä lähti töihin ja mut laitettiin ulos häkkiin. No joo joo, oon mä ollu siellä ennenkin, mutta nyt emäntä ei tullutkaan hakemaan mua pois, koska ei ollut kotona. Six mä jouduin olemaan häkissä kauemman ja ehti jo tulla pimeää, koska sitä hitsin kelloakin käännettiin taas. Mulla ei ollut enää yhtään kivaa issekseni mutta onneksi just, kun meinasin hermota ja alkaa haukkua ihan tosissani, haketraktorin ääni alkas kuulua. Mä meinasin syödä isännän, kun olin niin sikaintona häkistä pois päästyäni. Olin sen verran surullinen, että kipusin heti isännän syliin, kun päästiin eka sisälle yhdessä.
Emäntä kun tuli reissusta kotia, niin se kans likisteli ja paijaili mua, ennen kuin oli ottanut edes takkia pois päältään. Siihen hommaan ei meinannut tulla toista päätä. On se emäntä kyllä hassu tapaus, vaikka voin kyllä näin meidän kesken myöntää, että oli mun kans ikävä.
Helmiä lakeudelta 