Tervehdys ystäväni,
Tepastelin täs yks päivä meidän pihas. Yritin keksiä, että mitä saisin kaivettua irti esim. autotallista tai jospa ehtisin salaa napata taas yhden kanervan kukkalaatikosta. Emäntä on onneton siivonnut mun ulottuvilta kaikki jutskat autotallista. Mä tein itse asiassa palveluksen emännälle, paikka on nyt siisti.
Mitä sitten tulee niihin kukkiin, niin sain kyllä kukan käsittelyyni, mutta koska emäntä ripitti mua ihan tosissaan, niin päätin, että pitäköön kukkansa. Haluan pysyä emännän kanssa hyvissä väleissä, niin saan taas jauhelihaa.
Mun yksiö on arkieteisessä. Isäntä sanoi, että nyt saat nassikka tulla pääeteiseen. Voi vitsi, mä olin ihan intona. Se innostus se se varmaan oli, kun sai mut maistelemaan eka isännän työkenkiä. Ne on kuulemma turvakengät, enkä ymmärrä miksi siitä nousi sellainen haloo, jos mä niitä vähän pureskelin. Turvakenkienhän pitäis kestää mitä vaan. No, me päästiin asiassa sitten kyllä sopuun, koska lupasin mielessäni yrittää olla koskematta niihin toista kertaa.
Emäntä toi mulle mun vinkulelut ja sain vielä pienen herkkupalankin. Kellin tosi tyytyväisenä uudessa yksiössäni, kunnes nukahdin matolle. Niin siis koiran unta vaan, koska samalla kuulin, kun emäntä jutteli isännän kans olohuoneessa. ”Voi rakkaus, mun pieni pentu on jo iso poika. Katto nyt tuota Rockya”. Huh mitä siirappia, no okei tykkään mäkin mun perheestä ja paljon.
Emäntä on periaattees allerginen mulle, siksi saan olla eteises, mutta en soffalla. Mulle tää on fine, koska mulle riittää se, että mä oon noille ihmisille rakas. Niin ja niitä likistelyjä, haleja sun muuta hömppää saan ihan enemmän ku tarpeeksi.
Voi vitalis, mä näin eka kerran lumisateen. Oli se kummallista, kun mun turkkiin tarttui valkoista hilettä. Mä nuolaisin sitä, mutta ei se maistunut miltään. Sitä lunta vaan satoi, vaikka mä juoksin ja jahtasin niitä lumikiteitä tosi nopeesti. Nyt pitää sitten vaan muistaa, että pysyn omalla tontilla, koska mun ihmiset näkee lumesta mun tassujen jäljet. No, ei mulla kyllä oo mitään hinkua lähteä omasta pihasta mihinkään.
Emäntä tekee vuosisadan sähkölaskua. Jep näin on, nytkin se kaahii emännänjatkolla ja ripustaa ties kuinka monetta joulu-valohässäkkää katonrajaan. On se kyllä pöllö. Isäntä sanoi, että ”Eteiseen ei varmana tungeta ainuttakaan valoa, ettei toi yks saa sähköiskua johtojen pureskelusta” ja vilkaisi mua. No, kiitti. Hitsi, isännässä on kyllä meedion vikaa. Mä olisin niiiin mielelläni namistellu ja kokeillu miltä sähköjohto maistuu.
Kynttilät palaa meillä kans joka ikinen päivä, koska emäntä sytyttelee niitä ympäriinsä ihan villinä. Arvatkaapa, koska emäntä alotti tämän harrastuksen, niinpä, lokakuus hoh-hoijaa. Isäntä jo pelkää, että kohta olohuoneen tapetitkin tummuu.
Ei oo enää montaa päivää jouluun. Mä en tiedä vielä mikä se joulu on, mutta uskon, että se on jotain mukavaa, koska emäntä lupaili täs joku ilta, että: ”Sitte jouluna saa Rocky-boy ison luun.” Yes, sitä odotellessa, hyvää joulun odotusta kaikille.
Halauksin Rocky
Helmiä lakeudelta 