Uuden vuoden lupaus 2019

Lupaan jatkossakin ajatella höyhenenkeveitä asioita,
kun napostelen suklaata hyvän omantunnon kera.

Lupaan yrittää olla ”jumpittelematta” rakkaalle miehelleni,
mutta voin lipsua joskus – vahingossa.

Lupaan olla oma höpsö itseni
meni sitten syteen taikka saveen.

Lupaan kirjoittaa lohdutuksen ja ilon sanoja
niin kauan kuin vain sanoja mulle annetaan.

Lupaan jatkossakin halata kaikkia rakkaita ja läheisiä
– toki uusiakin ystäviä.

Lupaan jatkaa elämääni samalla kaavalla
eli noudatan hyväksi havaittua mottoani:
”Parempi hetken hävetä, kuin kauan katua.”

Lupaan olla jatkossakin ystäväsi,
auttaa ja lohduttaa, olla lähelläsi.

Mainokset

Vuosi 2018

Toit mukanasi koko elämän kirjon.
Oli surua ja pelkoa omasta olosta,
mutta sain uutta voimaa ja toivoa
uusien ihmisten kohtaamisista.

Kuinka ihana asia,
että mulle soitettiin tai otettiin hihasta,
juteltiin ja lopuksi jopa halattiin.

Kiitos vuosi 2018,
että annoit elämääni monta uutta ystävää,
joista on tullut rakkaita.
Kuinka tuikituntematon ihminen
voikaan tulla äkkiä niin tärkeäksi ja miten
yksi puhelu voi muuttaa koko elämäsi.

Sain kokea iloa ja onnistumisia,
kokeilin omia rajojani,
pystyin yllättämään itseni ja läheiseni.

Tämä vuosi kaikkine tapahtumineen
jätti sydämeeni kauniit muistot,
lämpimän olon ja syvän kiitollisuuden.

Jää hyvästi vanha vuosi 2018.
Olet leposi ansainnut,
muistelen sua lämmöllä.

Hautausmaalla jouluaattona

Valkoisten lumikiteiden peittämä maa
kutsuu tulijoita hiljentymään.
Lumi on laskeutunut pehmeästi puiden ja
hautakivien peitoksi. Se pitää hellästi
suojissaan omat rakkaamme.

Hautausmaa koskettaa jokaista eri tavoin.
Miten paljon unelmia, elämää ja rakkautta
tämä paikka kätkeekään sisälleen.

Toinen on menettänyt rakkaansa
jo aikoja sitten, toinen vasta äskettäin.
Kuka käy mielessään läpi muistoja,
kuka viime kohtaamista.
Side menetettyyn rakkaaseen
on kaikilla erilainen.
Suru tuntuu kuitenkin jokaisella
ihan samassa paikassa, sydämessä.

Vaitonaiset kulkijat, perheenjäsenet
kunnioittavat hautoja ja kulkevat hiljaa
toinen toisensa jalanjäljissä.
Kuin sanattomasta sopimuksesta
nyökkäämme toistemme ohi kulkiessamme.

Sytytämme kynttilät omille rakkaallemme.
Tässä viileässä, talvisessa aattoillassa,
kynttilöiden valo valaisee surevien läheisten kasvot.
Tuo valo tuo mukanaan lämpimän olon,
lohduttaa omalla ihmeellisellä tavallaan.

Olemme jokainen omissa ajatuksissamme,
mutta täällä hautausmaalla, tässä hetkessä
jaamme surun.

Tässä yhteisessä surussa on
hiljaista voimaa, toivoa ja rakkautta,
joka auttaa meidät huomiseen.

Rakkaat yllätysvieraat

Maanantaina kolme ihanaa & rakasta ystävää
ilmestyivät kuin tyhjästä eteiseen
ja saivat ilonkyyneleet virtaamaan.

Päivä oli siihen asti utuinen ja pimeä,
mutta tämä reipas kolmikko sai
auringon säteet loistamaan.

Oli kuin emme olisi nähneet toisiamme
sataan vuoteen, niin monta kertaa piti
halata ja katsoa toisiamme silmiin.

Samat hymyt, samat katseet, samat ystävät
– jatkoimme siitä mihin viimeksi jäimme.

Ei haitannut sotkuinen keittiö,
ei pöydällä lojuvat sanomalehtikasat,
ei edes sukkien läpi
tuntuneet leivänmurut.

Oli ihana vaihtaa kuulumisia,
itkeä ja sitten nauraa yhdessä.

Kiitos rakas Taivaan Isä näistä ystävistä sekä
lyhyestä, mutta sitäkin arvokkaammasta tapaamisesta.
Suojelethan rakkaidemme elämänpolut,
annathan meidän taas pian tavata uudestaan.

Hyvän joulumielen ainekset

Kauneimmat joululaulut,
tilaisuus joka yhdistää kaikki läsnäolijat herkin, tutuin sävelin.
Laulujen sanat tuovat mukanaan lämmön ja rakkauden,
sen aidon joulumielen, joka on kyynelin kehystetty.

Vanha, minne lie värinsä pudottanut kuusenjalka,
jota etsitään aaton aattona kissojen ja koirien kanssa.
Kukaan ei ensin muista, mihin se vuosi sitten laitettiin,
mutta aina se jostain ilmaantuu.

Kahden jo edesmenneen mummun reseptillä
valmistetut jouluherkut,
jotka tuovat heidätkin mukaan juhlaan.

Pienten serkusten odottavat ilmeet,
kun he kurkkivat ikkunasta toiseen
nähdäkseen, josko se pukki nyt tulisi.
Molemmat ovat jo niin isoja, etteivät enää usko pukkiin,
mutta joulu ei kertakaikkiaan tule ilman Tapio-pukin vierailua.

Rakas, vaikkakin rispaantunut ikkunakoriste 20 vuoden takaa,
joka ottaa ruokapöydän päässä vuosi vuodelta oman paikkansa,
vaikka koristeet ovat osin jo tippuneet.

Perinteinen joulukinkku, jonka paistaminen on joka joulu seikkailu,
koska miten se kinkkumittarikin on aina ensin hukassa.
Lopulta kinkun vastustamaton tuoksu leijuu ympäriinsä ja
saa nousemaan ylös aattoaamuna.

Jouluaattoillan myöhäinen messu kirkossa kruunaa koko päivän.
Penkissä jokainen saa hiljentyä omin ajatuksin ja
kiittää Taivaan Isää rakkaista läheisistä.

Elämän nälkää

Vielä monta asiaa tekemättä,
uusia haasteita voitettavana,
tulevia tapahtumia kokematta.

Ei haittaa,
vaikka onkin harmaa sää ulkona,
saimme yhdessä ulkojouluvalot asennettua.

Mitä sitten,
vaikka kotona on paljon siivoamista,
”Ne ovat vaan elämisen jälkiä”,
kuten mieheni sanoo.

Entä sitten,
vaikka aamuisin on hankala nousta ylös,
”Koska meistä oikein tuli näin raihnaisia”,
toteamme hymyillen toisillemme.

Olen niin kiitollinen,
että sain elää eilisen harmaan,
mutta silti ihanan päivän.

On jännittävää herätä huomiseen,
katsoa mitä se tuo mukanaan.

Rockyn seikkailuja

Tervehdys ystäväni,

Tepastelin täs yks päivä meidän pihas. Yritin keksiä, että mitä saisin kaivettua irti esim. autotallista tai jospa ehtisin salaa napata taas yhden kanervan kukkalaatikosta. Emäntä on onneton siivonnut mun ulottuvilta kaikki jutskat autotallista. Mä tein itse asiassa palveluksen emännälle, paikka on nyt siisti.

Mitä sitten tulee niihin kukkiin, niin sain kyllä kukan käsittelyyni, mutta koska emäntä ripitti mua ihan tosissaan, niin päätin, että pitäköön kukkansa. Haluan pysyä emännän kanssa hyvissä väleissä, niin saan taas jauhelihaa.

Mun yksiö on arkieteisessä. Isäntä sanoi, että nyt saat nassikka tulla pääeteiseen. Voi vitsi, mä olin ihan intona. Se innostus se se varmaan oli, kun sai mut maistelemaan eka isännän työkenkiä. Ne on kuulemma turvakengät, enkä ymmärrä miksi siitä nousi sellainen haloo, jos mä niitä vähän pureskelin. Turvakenkienhän pitäis kestää mitä vaan. No, me päästiin asiassa sitten kyllä sopuun, koska lupasin mielessäni yrittää olla koskematta niihin toista kertaa.

Emäntä toi mulle mun vinkulelut ja sain vielä pienen herkkupalankin. Kellin tosi tyytyväisenä uudessa yksiössäni, kunnes nukahdin matolle. Niin siis koiran unta vaan, koska samalla kuulin, kun emäntä jutteli isännän kans olohuoneessa. ”Voi rakkaus, mun pieni pentu on jo iso poika. Katto nyt tuota Rockya”. Huh mitä siirappia, no okei tykkään mäkin mun perheestä ja paljon.

Emäntä on periaattees allerginen mulle, siksi saan olla eteises, mutta en soffalla. Mulle tää on fine, koska mulle riittää se, että mä oon noille ihmisille rakas. Niin ja niitä likistelyjä, haleja sun muuta hömppää saan ihan enemmän ku tarpeeksi.

Voi vitalis, mä näin eka kerran lumisateen. Oli se kummallista, kun mun turkkiin tarttui valkoista hilettä. Mä nuolaisin sitä, mutta ei se maistunut miltään. Sitä lunta vaan satoi, vaikka mä juoksin ja jahtasin niitä lumikiteitä tosi nopeesti. Nyt pitää sitten vaan muistaa, että pysyn omalla tontilla, koska mun ihmiset näkee lumesta mun tassujen jäljet. No, ei mulla kyllä oo mitään hinkua lähteä omasta pihasta mihinkään.

Emäntä tekee vuosisadan sähkölaskua. Jep näin on, nytkin se kaahii emännänjatkolla ja ripustaa ties kuinka monetta joulu-valohässäkkää katonrajaan. On se kyllä pöllö. Isäntä sanoi, että ”Eteiseen ei varmana tungeta ainuttakaan valoa, ettei toi yks saa sähköiskua johtojen pureskelusta” ja vilkaisi mua. No, kiitti. Hitsi, isännässä on kyllä meedion vikaa. Mä olisin niiiin mielelläni namistellu ja kokeillu miltä sähköjohto maistuu.

Kynttilät palaa meillä kans joka ikinen päivä, koska emäntä sytyttelee niitä ympäriinsä ihan villinä. Arvatkaapa, koska emäntä alotti tämän harrastuksen, niinpä, lokakuus hoh-hoijaa. Isäntä jo pelkää, että kohta olohuoneen tapetitkin tummuu.

Ei oo enää montaa päivää jouluun. Mä en tiedä vielä mikä se joulu on, mutta uskon, että se on jotain mukavaa, koska emäntä lupaili täs joku ilta, että: ”Sitte jouluna saa Rocky-boy ison luun.” Yes, sitä odotellessa, hyvää joulun odotusta kaikille.

Halauksin Rocky

Ajatusten siivin

Kun muistelee omaa lapsuutta,
tuntuu, että aina paistoi aurinko.

Olimme iloinen ja rohkea lapsikatras,
keksimme yhdessä vaikka mitä juttuja ja
olimme kaiken aikaa pihalla leikkimässä.

* * *

Kun muistelee omaa lapsuutta,
sydän täyttyy rakkaudesta,
kallisarvoisista, yhteisistä muistoista.

Kuinka viattomia silloin olimmekaan.
Kuinka paljon iloa ja naurua päiviimme mahtui.
Meitä ei koskettanut maailman melskeet,
vaan saimme kasvaa turvallisessa kodissa.

* * *

Kun muistelee omaa lapsuutta,
on aika kiittää edeltä menneistä rakkaistamme.

Saamme lohtua kaiken ylittävästä toivosta,
jälleen näkemisestä ja lämpimästä halauksesta,
joka kantaa meitä eteenpäin tässä ajassa.

Jouluvaellus Kauhavan Alakylässä 1.12.2018

Punaposkisen pikkutytön kasvoilla loisti ilo ongintapisteessä,
kun hän painoi saalista rintaansa vasten.

Pienet, mutta rohkeat ala-astelaiset esiintyivät laavulla.
Jokainen heistä katsasti kuulijakuntaa,
yritti nähdä oman isänsä tai äitinsä vanhempien joukossa.
Tuuli vaan viuhui puiden latvoissa,
mutta esitykset veivät kuulijat mukanaan,
eikä mikään häirinnyt tätä hetkeä.

Vanha harmaahapsinen mummo kävelykepin ja
lastenlasten kanssa kävivät ostamassa arpoja.
Lasten ilo vei mummon pois ajatukset kipeästä lonkasta.
Hän oli onnellinen, että jaksoi lähteä vaellukselle.

Jäbä-poro sai nauttia vieraiden huomiosta sielunsa kyllyydestä.
Se odotti koko vuoden tätä päivää ja otti kaiken ilon itselleen.

Pieni taapero eteni varoen ja piti kiinni isänsä kädestä.
Mikä aseista riisuva hymy nousi pikkumiehen kasvoille,
kun hän pääsi kuin pääsikin hämärässä metsässä rastilta toiselle ja
vielä lopuksi joulupukin lämpimään syliin.

Vaikka metsässä ei ollut lunta,
ihanat lyhdyt loivat lämpimän tunnelman.
Vaikka välillä ehti tulla kylmä,
oli tarjolla puuroa, kahvia ja makkaraa.
Vaikka joku tuli paikalle yksin,
paikan päällä tapasi läheisiä ja monta hyvää ystävää.

Jouluvaellus keräsi yhteen kyläläiset,
ystävät, läheiset sekä perheet läheltä ja kaukaa.

Jouluvaellus on iloa puhtaimmillaan,
se toi taas lämmön ja hyvän mielen sydämeen.