Surun seinät

 

Surun seinät putoavat alas kuin raskas esirippu.
Ne ympäröivät taas sisimpäni turtaan olotilaan.
Ne eivät ymmärrä lähteä.

Surun seinät estävät tunteet.
Olen kuin kuoriutumista odottava
hauras ja pieni perhonen
suojassa, turvassa – elämältä.

Olen altis toisten sanoille, kysymyksille
en kestä edes kenenkään katsetta,
saati että minulle puhutaan.

Surun seinät suojaavat
silloin kun olen haavoittuvaisin,
kun toivon olevani joku muu,
kun toivon eilisen palaavan,
kun vain elän turtana tämän päivän läpi.

Surun seinät jättävät minut hellästi,
silloin kun en tarvitse enää ympäröivää muuria,
silloin kun löydän avaimet jatkaa elämää,
kun olen taas vahvempi, valmis tuntemaan,
tuntemaan muutakin kuin tuskaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s