Se pieni hetki

Huonosti nukutun yön jälkeen väsymys painaa,
mutta otan kamerani ja lähden kuvaamaan.

Tulen ennestään tutun pellon laitaan.
Ajatukseni ja koko olemukseni täyttyy odotuksesta.

Ympärilläni on vain peltolakeuden rikkumaton hiljaisuus.
Vedän keuhkot täyteen keväisen mullan huumaavaa tuoksua.

Tuossa hetkessä on vain minä ja kamerani.

Kuulen etäältä joutsenpariskunnan kutsuhuudon ja lähden ääntä kohden.
Kuljen varoen pitkin ruohoista, osittain lumista ojanpengertä,
kunnes tulen suojaisan metsikön reunaan.

Löydän kanervikosta itselleni paikan ja maltan odottaa.

Tuo kauniin valkoinen joutsenpari on täysin lumoutunut toisistaan,
eikä huomaa mitään muuta ympärillään.

Lintujen sorjat kaulat tuskin hipaisevat toisiaan,
mutta niiden välisen kiintymyksen aistii jo kauas.

Raikkaassa kevättuulessa nuo uljaat joutsenet,
nauttivat toinen toisensa seurasta.

* * *

Olen juuri oikeassa paikassa, juuri oikeaan aikaan.

Kuinka pieni asia antaa uutta voimaa ja tekee onnelliseksi.
Kuinka kuvaaminen saa unohtamaan surut ja murheet.

On lahja saada vangituksi taianomainen hetki.
On lahja saada elää juuri nyt.
On lahja olla olemassa.

Hymyilen onnellisena,
lämmin olo valtaa koko sisimpäni.

Sitä on valokuvaaminen.
Se pieni hetki auttaa jaksamaan,
se kantaa, se vie mukanaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s