Auringonlaskun lumoissa

Sydämeni hakkaa,
käteni eivät tiedä miten päin pidellä kameraa.

Vedän syvään henkeä ja
tunnen olevani valmis.

Vihdoin se on siinä edessäni
tuo kaunis ilta-aurinko,
joka laskeutuu nukkumaan.

Koko taivaankansi on täynnä toinen toisiinsa
kietoutuneita värejä ja muotoja.

Otan niin monta kuvaa,
kuin suinkin vain ehdin.

Suorastaan ahmin kuvia,
en malta lopettaa.

Olen omassa maailmassani,
jossa en tunne kipua, en surua.

Taivas on saanut uuden merkityksen.
Tuo iltataivas kätkee suojiinsa rakkaamme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s