Rocky 1 vee

Kyllä aika menee äkkiä. Tuntuu, että se oli kun eilen, kun emäntä ja isäntä haki mut Jennyn luota uuteen kotiin. Yks vee päivänä sain erikoisrapsutuksia ja erikoisherkkua, sellaista koirien hyytelöä.

Musta on tullut aikas vesipeto. Isännän kaa meillä on ihan omat jutut – miesten jutut. Niin ja jos mä oon taas mokannu jotain – siis yleensä emännän mielestä – isäntä juttelee mun kaa asiat selviksi ja taas jatketaan koiranelämää. Varsinkin toi laituri oli eri hyvä paikka olla yhdessä.

Me ollaan käyty uimassa harva se ilta ja viikonloppuna oltiin mökillä. Mökillä mulla oli kaverina Kassu naapurista. Kassun kans me leikittiin ja uitiin koko päivä. Illalla olin niin tööt, että nukahdin ennenku mun kaikki tassutkaan oli vielä maassa.

Mun ihmiset sanoo, että mulla on kuulemma hassu tapa vetää suu täyteen vettä samalla, kun nappaan suuhuni kepin tai pallon. Musta se on kyllä kaikkea muuta kun hassu juttu. Mä en oo vieläkään hiffannu, miten mun pitäis muka saada se keppi tai pallo suuhun niin, ettei vettä tuu henkitorveen saakka. Mun siinä kakistellessa rannassa levää sun muuta roinaa kitusista, mun ihmiset kyllä lohdutti mua, naurunsa lomasta, että ”Hyvä Rocky, kyllä sä vielä opit”, no sitä ihmettä odotelles. Ne ei oo vielä koskaan narranneet mua missään asiassa, niin kai mun on vaa uskottava, että opin kun on sen aika.

Toinen juttu mistä mulle nauretaan, on se kun pissin niiaten. No, se kyllä ottaa aika lailla pattiin, koska tyttökoirathan nii tekee. Mä oon yrittäny harjoitella sitä toisen takajalan nostamista, mutta multa menee vielä tasapaino. Mä näytän niille vielä, että kyllä mä jo kohta osaan.

Täs yks päivä oli erijännä päivä ja mä sain seurata vierestä mun ihmisten tekemisiä. Meidän pannuhuone on kuulemma liian pieni, joopa-joo onhan se selitys tuokin, no niin siis joka tapauksessa se oli ihan oven suuhun saakka täynnä ROINAA. Meiltä kului sen siivoamiseen monta tuntia aikaa. Mä ajattelin, että mähän voin kans auttaa ja aloin tutkia emännän tekemää kasaa. Tuskin olin edes ehtiny saada vainua yhdestä mielenkiintoisesta boxista, kun emäntä jo ohjeisti mut kauemmas. Kumma juttu, miksen saanut auttaa. Mä meinasin vaan hinata sen nurmikolle, jotta olisin päässyt paremmin tutustumaan sen sisältöön.

Oon huomannu, että emännällä ei oo sitten yhteen huumorintajua tietyissä asioissa. Emännällä on aina joku oma järjestys, johon mun uudelleen organisointi ei oo tervetullutta. No, pannuhuone saatiin kuin saatiinkin siivottua monen tunnin jälkeen ja sitten eikun tarpeettomat kamat hyötyjäteasemalle.

Isännän kaa me tykätään keinua pihakeinussa. Mä oon vaan kasvanut jo niin jytkyksi, että mua on kuulemma hankala pidellä. No, mutta niin kauan kun isäntä vaan jaksaa pitää musta kiinni, mä aion kyllä keinutella.

Halauksin,

Rocky

 

Mainokset

Rakkauden ympäröimä

Olet lapsi Isä Taivaisen
Hän loi meistä jokaisen omaksi kuvakseen

Hän antoi vierellesi enkelin,
joka suojelee ja varjelee sinua aina.

Eteesi on tuotu monta ihanaa asiaa,
elämääsi on suotu kallisarvoista tehtävää.

Olet erityinen, pieni ihminen,
joka ansaitset kaiken saamasi rakkauden,
vain olemalla oma suloinen itsesi.

Saat varttua rauhallisin mielin,
turvanasi suojelusenkelisi
oma perheesi ja kaikki läheisesi.

Olet rakkauden ympäröimä,
nyt aina ja ikuisesti.

Ämpin silta on rakas paikka

Meillä jokaisella on oma paikka,
joka puhuttelee.

Ei tunnu olevan sanoja kuvailemaan,
mikä tunne mut sillalla valtaa.

Tunnen,
että olen vain lähempänä pikkuveljeäni.

Jaoimme yhdessä vahvan tunteen:
rakkauden lakeusmaisemaan.
Lakeudella saa olla oma itsensä,
suruineen ja kipuineen,
lakeus ei tuomitse, ei arvostele.

Auringonlaskun aikaan
seisoessani luonnon ihmeen edessä,
imen itseeni tätä kaunista näkymää,
sieluni on rauhassa, sieluni on kotona.

Ämpin silta on nähnyt,
kun olen ollut heikko, voimaton,
ahdistunut ja ikävissäni.

Se nostaa mut joka kerran jaloilleni.
Se pitää sylissään ja lohduttaa.

Mikä riittää

Jos oikein kovasti rakastaa, riittääkö se?
Jos oikein kovasti rukoilee, riittääkö se?
Jos oikein kovasti toivoo, onko se tarpeeksi?

Näitä kysymyksiä hoen itselleni,
mutten saa vastausta.

Pala kurkussani kasvaa ja kasvaa.
Silmät punottavat,
kyyneleet tulivat kuin varkain.

En tiedä miten päin olisin tai mitä tekisin.
Ympärillä aivan käsittämätön tyhjyys,
hiljaisuus, joka puristaa mut kasaan.

Haluaisin vain kääriytyä pehmeään peittoon,
laittaa silmät kiinni ja nukahtaa.
Haluaisin unohtaa kaikki surut ja murheet.

Kukaan meistä ei tiedä, mikä on tarpeeksi
tai mikä on riittävä määrä missäkin asiassa.

On vain jatkettava elämää
rakastaen, rukoillen ja toivoen
koko sydämellään.

Se riittää, se on tarpeeksi.