Voimaruno rakkaalle ystävälleni

Ihmettelet,
miten aamu voi vaihtua yöksi,
vaikka mikään ei ole enää kuin ennen.

Odotat,
että tuska loppuisi,
että sydämesi kevenisi,
että voisit riisua suruviitan hartioiltasi.

Miten merkityksettömiltä tuntuvat
läheistesi hyvää tarkoittavat sanat.

Sanat jotka eivät kuitenkaan auta,
eivätkä mene tajuntaasi.

He puhuvat kuin vierasta kieltä.
Kieltä, joka on tuttu,
mutta jota et voi ymmärtää.

Et voi käsittää,
miten muut voivat hymyillä,
olla iloisia ja jatkaa elämäänsä,
vaikka sinun maailmasi
on sortunut pirstaleiksi.

Itket ja suret itsesi ihan tyhjäksi,
kunnes alat tuntea muutakin kuin surua.

Ei ennemmin eikä myöhemmin,
vaan juuri silloin kun olet valmis
keräät kaiken sen voiman ja rohkeuden
syvältä sielustasi, jossa sitä on yhä jäljellä
ja jatkat elämää askel askeleelta
hitaasti eteenpäin.

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Voimaruno rakkaalle ystävälleni

  1. Niin elävästi tuloo mielehen siskoon kuolema 10 vuotta sitte. Tuntuu ihan käsittämättömältä, jotta mailma vain jatkoo kulukuansa vaikka mun mielestä kaikkien muirenki olis pitäny pirättää suremahan. Ikävä on vieläki isoo, mutta suru ei oo enää musertava. Siskoosta jäi niin palijo hyviä ja lämpöösiä muistoja.

    Tykkää

      1. Mä en oo kirijoottanu oikiastansa mitää enää viimmeesehen nelijähän vuotehen. Viimmeesen vuoren aikana en sanaakaa.

        Tuntuu, jotta äiteen kuolinvuotehen äärellä nelijä vuotta sitte oon kirijoottanu viimmeeset spontaanit runoni. Mutta aika aikaansa kutaki. Kirijootukset tuloo takaasi, jos on tullaksensa. En ota paineeta siitä.

        Tykkää

      2. Hei, en ota paineeta minäkään, näitä sanoja on vaan pakannut tulla päähän ja ne on saanu/pitäny kirijoottaa ylähän. Surusta mulla on vissihin eniten tekstiä. Kai se suru on muuttanu muotoansa, en tiedä, mutta laitan tekstiä eetteriin, jos sitä sattuu tulemahan. Eka kerralla kun olin kaks viikkoa ilaman yhtään runoa, se oli mulle kauhistus, mutta ei enää. Oon ajatellu niin, että niin kauan kun tekstiä syntyy, julkaisen niitä ihmisten iloksi ja tueksi. Jos ja kun kirjottaminen loppuu, on aika jollekin uudelle.

        Liked by 1 henkilö

      3. Mulla on ollu sama juttu, jotta aharistukssta ja pahasta olosta sitä tekstiä on pruukannu tulla. Nyt on vissihin niin tasaasta, jottei tartte enää kirijoottaa. 😀

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s