Kiitos koko vuodesta
siihen mitään lisäämättä tai pois ottamatta.
Oli surua, pelkoa ja vastoinkäymisiä,
mutta yhtä lailla iloa, onnea ja onnistumisia.
Kiitos kaikista rakkaistani ja ystävistäni,
jotka hyväksytte ja jaksatte päivästä toiseen,
vaikka vien välillä kaiken hapenkin ympäriltänne
liitäessäni viitta suorana jalat irti maasta
aina jonkun uuden idean lumoissa.
Kiitos uusista ystävistä,
joiden kanssa ystävyys sai alkunsa
vertaistukipuheluissa, sairaalassa,
Parkinson kerhossa, Instagramissa, missä vaan.
Olen kiitollinen teistä jokaisesta, jotka tulitte elämääni.
Kiitos, että saan yhä kirjoittaa.
Kirjoittaminen on mulle voimavara,
jonka siivellä on ihana matkustaa.
Kiitos vuosi 2019,
että sain elää, tuntea ja rakastaa.