Kaksi erilaista itkua

Kadotin keväällä kaulakoruni.
Kosketin yhä uudestaan tyhjää kohtaa kaulallani.
Se oli 20-vuotis hääpäivälahja.
Se rakkain koru.

Kuinka monta kertaa soittelin, kyselin ja itkin.
Tiesin paikan, johon olin sen kadottanut,
mutten halunnut uskoa,
että joku olisi sen vienyt ja laittanut kaulalleen tai
antanut ehkä lahjaksi omalle rakkaalleen.

Mieheni lohdutti mua sanoen:
”Se oli vain koru, ethän itke enää”

* * *

Tuli jouluaatto.
Emme mieheni kanssa tapaa
ostaa lahjoja toisillemme,
mutta nyt kävi toisin.

Avattuani lahjan vapisevin sormin,
en saanut puhuttua, vaan itkin.
Sain lahjaksi juuri samanlaisen
Pihla-kaulakorun, jonka kadotin.

Miten itku ja kyyneleet voivat
olla niin erilaiset eri tilanteessa.
Kuinka nuo samat menetyksen kyyneleet,
toivat niin suuren ilon tullessaan.

Koru on kaulallani,
se kulkee mukanani kaikkialle.

4 kommenttia artikkeliin ”Kaksi erilaista itkua

  1. Lapset olivat pieninä joskus ihmeissään, kun mä itkin ilosta. Eivät ollenkaan meinanneet käsittää, että aikuiset voi itkeä silloinkin kun ne on iloisia.

    Tykkää

    1. Kiitos viestistä 🙂 samaa asiaa on miettineet meidänkin muksut.

      ma 6. tammik. 2020 klo 16.20 Helmiä lakeudelta (comment-reply@wordpress.com) kirjoitti:

      >

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s