Ne pienet arjen hetket

Uniset aamuhalit
molemmilla selät jumissa
”Akka, koska meistä oikein tuli raihnaisia”
Purskahdamme nauruun,
josta ei tahdo tulla loppua
”Raihnaisia ehkä, mutta raihnaisia yhdessä”
niin kuin aina, vahvoina tullen mennen

Joka aamuinen puhelu äidille ja illalla tyttärelle
vaihdetaan ja jaetaan kuulumiset
niin omat kuin maailmaltakin kuuluneet
jutellessa surut ja huolet ovat pienentyneet
eristyksestä huolimatta välit säilyneet
yhtä läheisinä ja rakkaina pysyneet

Kännykässä uusi kuva lapsenlapsesta
katselen kuvaa uudestaan ja vieläkin
ihana hymy, pienet suloisen pulleat posket,
jalassa Nalle Puh housut ja sukat
Voi sua mumman ja paapan Lukas-kulta,
on taas jo kova ikävä

Koko perheen retki kohti laavua
oli makkaraa oli sinappia oli nuotiotuli
Ennen kaikkea oli naurua ja iloa
lämmin olo kaikkien sydämessä
oltiin huolettomia niin kuin ennen

Olen niin paljosta kiitollinen
oma rakas perheeni,
kaikki läheiseni ja ystäväni
Olemme eläneet yhtä matkaa,
läpi ilojen ja surujen,
pyydän, että saamme
olla yhdessä vastakin

Joutsenet, voimanlähteeni

Elämme pelottavassa ja epävarmassa maailmassa
ja yritämme selvitä arjestamme.
Kuuntelemme epäuskon vallassa uutisia ja neuvoja,
miten meidän tulisi olla ja elää.

Normaali elämä, arki sellaisena kuin sen jokainen
omalta kohdaltaan muistaa, tuntuu kuin haavekuvalta,
niin kaukaiselta ja saavuttamattomalta.

Tulevasta ei tiedä kukaan,
mutta jokainen löytää omat voimanlähteensä.
Mulle antavat eniten uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen:
rakkaat läheiset, lakeusmaisema ja joutsenet.

Nuo puhtaan valkoiset linnut erottuvat jo kaukaa edukseen
lähestyessäni keväisiä peltosarkoja.
En osaa selittää, miksi ne vetävät mua puoleensa,
mutta seuratessani niiden liikkeitä,
unohdan ympäriltäni kaiken muun ja ajankulunkin.
Joutsenten kaunis olemus ja herkkä laulu
antavat lohtua ja voimaa.

Lakeuksilla tunnen olevani kotona, turvassa.
Kumpupilvet lipuvat ohitseni ja ilmassa tuoksuu kevät.
Lähelläni ei ole mitään pahaa eikä pelottavaa.

Joutsenet ovat laskeutuneet isolle pellolle,
etsivät maasta ruokaa ja liikkuvat verkalleen
ojennellen sorjia kaulojaan.
Samalla ne tarkkailevat ympäristöään
ja pitävät huolta toistaan.

Yksi joutsen ottaa äkkiää pari nopeaa askelta,
levittää uljaat siipensä, halkoo niillä ilmaa ja
nousee rohkeasti siniselle taivaalle lakeuden ylle.
Muut seuraavat. Ketään ei jätetä yksin,
vaan jokainen lähtijä odotetaan mukaan.

Jäätyäni yksin havahdun kuin ihanasta unesta.
Hymyilen ja sanon mielessäni:
”Näkemiin ystäväni, näemme taas huomenna.”

Onnittelut 50-vuotiaalle ystävälleni

Katsot taaksesi ja hymyilet.
Ilo ja kiitollisuus täyttävät sydämesi.

Jokainen hetki elämässäsi,
teki sinusta juuri sellaisen kuin nyt olet.

Elämä on välillä tuonut eteesi kukkuloita,
jotka sinun piti ylittää
murheita, jotka piti surra pois.

Elämä on kuitenkin antanut sinulle
enemmän ilonaiheita,
rakkautta ja onnistumisia,
kaikki omat rakkaasi ja läheisesi.

Elät nyt elämäsi parasta aikaa
ja viihdyt työssäsi lasten parissa.

Sydämesi sulaa rakkaudesta ihan joka kerran,
kun Venla on sylissäsi.

Osaat arvostaa pieniä asioita:
ihanaa auringonpaistetta kasvoillasi,
yhteistä kahvihetkeä kauniina kesäaamuna,
koko perheen kävelyretkeä lähimetsässä.

Osaat arvostaa myös sitä tunnetta,
kun heräät varhain aamulla
ja tiedät syvällä sydämessäsi,
että rakkaimmillasi on kaikki hyvin.

Elämänkirjassasi on vielä paljon sivuja,
jotka vain odottavat ja kutsuvat sinua
täyttämään ne ilolla ja rakkaudella.

Pyydän Taivaan Isältä varjelusta
sinulle ja perheellesi jokaisena päivänä.

Iso halaus ja paljon onnea!

Lohduksi isänsä menettäneelle

Pieneen rukoukseen ristin käteni
pyydän, että enkeli tulisi luoksesi
ja sinua lohduttaisi kertoen:

Isäsi on aina lähelläsi.

Muistelet,
kuinka jo lapsena tunsit isäsi tuoman turvan.

Hän on aina kulkenut rinnallasi,
välillä lähellä välillä kauempana ollen,
mutta aina olet tuntenut teitä yhdistävän vahvan siteen

Mikään ei ole sen tärkeämpää, sen suurempaa
kuin auttaa voipunutta isää jaksamaan.

Ei ole rakkautta, toista samanlaista sen hellempää,
mitä tulitte yhdessä jakamaan.

Monesti ei tarvittu lauseita, sanoja
olitte vain toisianne lähellä.

Katselit isäsi rakkaita kasvoja
olitte hiljaa, piditte kiinni kädestä.

Kaikki isäsi kanssa viettämäsi hetket
yhteiset sanat, yhteiset retket
saivat kultareunaiset kehykset.

Iltaisin kun uneen nukahdat,
toivon, että tästä ajatuksesta
ammennat voimaa itsellesi:
– Isäsi on aina lähelläsi.

Kun sinä olet

Kun sinä tulet,
jokapäiväiset askareet saavat jäädä kesken,
lehti lukematta, puuro hämmentämättä.

Kun tartut sormeeni,
minut valtaa uusi, ennen kokematon, ihana tunne,
joka virtaa päästä varpaisiin, läpi koko kehon.

Kun hymy valaisee pienet kasvosi,
kaikki murheet katoavat olemattomiin.

Katseessasi on sellaista puhtautta, viattomuutta
jotain niin vangitsevaa, etten osaa sitä sanoin kuvata.

Mietin,
mitä oikein teimme ennen sinua, sinua pientä rakasta.

Talletan jokaisen yhteisen hetkemme
syvälle sieluuni sateisen päivän varalle.
Nuo muistot ovat rakkaimpia, mitä minulla on.

Kun sinä olet,
sanat kuten rakas, suloinen, lapsenlapsi
saavat aivan uuden merkityksen.

Olet odotettu, olet toivottu, olet rakastettu.