Tänään on Sinun päiväsi. Kaikki rakkaasi ja läheisesi ovat tulleet sinua ja päivääsi juhlistamaan.
Upea kampaus, kaunis mekko, kirkkaat, siniset silmät, jännitystä ilmassa ja perhosia vatsassa.
Tämä on yksi tärkeimmistä päivistä elämäsi juhlapäivien helminauhassa. Kaikki on valmista.
Lähdit rippileirille suurin odotuksin. Kun leirin säännöt tulivat ensin tutuiksi, yhteiselo ja raamistunnitkin sujuivat mutkattomasti. Tulit kotiin väsyneenä, mutta iloisena, monta kokemusta rikkaampana.
Sinusta on kasvanut rohkea, auttavainen ja vastuuntuntoinen, kaunis, nuori nainen. Pärjäät hyvin rakkaan Hopesi kanssa. Osaat myös hoitaa Lukasta ja hellästi viet häntä kädestä pitäen paikasta toiseen.
Tämä on Sinun päiväsi. Nauti täydesti joka sekunnista ja talleta tähtihetket sydämeesi.
Olet kasvanut pienestä ”heeneitä” eli herneitä rakastavasta pikkuvesselistä komeaksi nuoreksi mieheksi.
Päivärippikoulussa aloitettiin joka päivä Superpark-käynnillä. Sitten jatkettiin raamattutunnein ja visailujen parissa. Perehdyitte kristinuskon perusteisiin sekä kysymykseen: Millainen on hyvä ihminen? Tuon kahden viikon aikana sait myös uusia kavereita. Olemme erittäin iloisia siitä, että se olit juuri sinä, joka sait toivottaa kirkkoväen tervetulleeksi juhlaan.
Vaikka elämääsi on jo varhain kuulunut surun hetkiä, luot aina tavatessamme ilon ja valon ympärillesi. Halaat kovaa ja kunnolla. Sinusta on kasvanut tasapainoinen ja ystävällinen, oikea herrasmies. Olet meille kaikille niin rakas Miro.
Tulevaisuutesi näyttää valoisalta, se on täynnä toivoa. Sinulla on kaikki tarvitsemasi eväät hyvään elämään. Olemuksesi on ylväs ja katseesi määrätietoinen. Lähelläsi on hyvä olla.
En tiärä oikee mikä siihen vaikutti, mutta mulla ei ollu intoa opetella autolla ajoa ennen ajokortti-ikää eikä liioon raktorinkaan. Pikkuveljien punaanen pikku-Suzuki sen sijaan oli mun miälehen ja sillä päästelin menemähän.
Sitte täytin 18 ja eikun korttia hakemahan. Elethin lokakuuta ja isä heitti mut autokouluhun. Olo oli jännittynyt, kun ensimmäänen teoriatunti alakoo. Teoriat meni hyvin, mutta mun rupes menemhän naama valakooseksi ja vatta hulivilille, ku ensimmäänen ajotunti tuli ajankohtaaseksi. Opettaja-Matti seliitti kaikki hallintalaittehet ja ylihän se meni se tiatoisku, koska jännitin niin kovaa ja käret vaa hikos.
No, sitte eiku jalaka kytkimelle ja auto käyntihin. Sehän meni hyvin, mutta sitte piti laittaa käsi vaihrekepille ja enkö mä onnetoon tyyränny sitä oikiaa kättäni liian kauas ja otin kiinni opettaja-Matin polovesta. ”Oho, no ei se mitää, mutta vaihrekeppi on vähä suhun päin” sanoo Matti virnistäen ja mä toivoon olevani raato ja vainaa sillä hetkellä. Mun naama oli punaanen kaulaa myären ja olisin juassu ja kovaa ja kauas, mutta jalaat ei rumaaset kantanu. Oli pakko vaa hillitä ittensä, sain jotenki mutistua hilijaa notta ”Anteeksi” ja lähärin ajelemhan auto nykien kohti Jylhää.
Autokoulu sujuu ilaman suurempia vaiheeta. Muistan, kuinka isä pelekäs mun kyytis, kun haimma ajokorttia. ”Voi jukeli, kuinka likellä ojanreunaa sä ajat, kohta olhan ojas” isä hihkuu, mutta pysyymmä tiällä.
Ohojeheksi ja neuvoksi kaikille autokouluhun meneville nuarille: Kattokaa tarkkahan etääsyys vaihrekeppihin, nottei tuu samanlaasta paniikkia, ku mulle.
* * *
Perjantai- ja lauantai-iltaasin olimma palio kylällä kiärtämäs autolla rinkiä ja kattelemas poikia. Ei ollu sellaasta rekisterinumeroa, jota en olisi tiänny tai muistanu. Niin siis tämä vaan siinä tapaukses, notta jos autoa ajoo joku komia miähenalaku. Ringin kiärtämises oli vaa sellaanen juttu, notta liika on liikaa, jos poliisit sattuuvat tämän näkemähän ja laskoovat kiarrokset. Minä luulin sen olevan sellaanen urbaanilegenda, mutta…
Äitee herätti mut yhtenä kesääsenä sunnuntaiaamuna ja pyyt imua kaveriksi kirkkohon. En muista mikä se tilaasuus oli, mutta lähärin äiteen miäliksi ja koska mentihin autolla, minä halusin olla kuski. No, tilaasuus loppuu kirkos ja lähärettihin kotia päin. Matkalla melekeen jo R-kiskan kohoralla äitee sanoo, notta pirätethän, hän ostaa kotia jäätelöt.
Äitee lähti kioskihin ja minä jäin autohon. En keriinny ässää sanua, kun Poliisi-Maija ilimestyy äkkiää jostakin ja pysähtyy poikkipäin meirän auton taa parkkihin. Ajattelin ittekseni notta onpa poijilla kiirus kioskille, kun jättäävät autonsa tuahon. Peruutuspeilistä näin kuinka apukuskina ollu poliisi tuloo meirän auton viärehen ja mun klasin taa!!!??!?! Poliisi tapittaa suaraa mua silimihin ja pyytää avaamahan klasin. Tärisevin sormin otan klasinkahavasta kiinni ja rupian vääntämhän sitä auki. Mitä ihimettä sillä voi olla mulle asiaa?
”Satuukko se olemhan sinä. joka eileen illalla ajoot tällä autolla täälä kylällä?, poliisi kysyy ystävällisesti. ”Joo-o” sopersin ja syrän löi kahtasataa. ”Tuupas vähä käymäs täälä meirän autolla.” Käret hikos niin notta tuskin sain ovia auki, mutta jotenkin pääsin hipsimhän poliisin peräs meirän auton taa.
Mä sain sakot liiallisesta ringin kiärtämisestä!!!! En oo ikään ollu niin nöyryyttäväs tilantehes, en ennen enkä jäläkehen. Äiteen kirkkokaverit ajoo polokupyärillänsä pitkäs letkas siitä ohitte ja voi niiren ilimeetä. Meinas pyhäkaatien helamakki jäärä pyäränpuikkoohin, kun ne toisas silimin poomasivat kotiansa päin. ”Mitähän soon Satu teheny, suaraa kirkonpenkistä poliisien puheelle.”, teksti luki kissinkorkuusin kirijaamin jokaasen kasvoolla. No, teko ei ollut millää kriminaaliasteikolla mitattuna paha, mutta harmitti niin viätävästi.
Arvakkaa äiteen ilime, kun se tuli iloosena R-kioskista jäätelöjensä kans. Siinä sitä seisoo likka poliisiauton viäres sakkolappu käres. Äiteeltä jäi yks syrämenlyänti välistä, mutta onneksi se tokeni autos.
No, loppuuko ringin kiärtäminen. Ei loppunu, mutta nyt osasin kattella kissalan poikien autoa ja tarkkaalla rinkien lukumäärää.
Nyt on se hetki, kun ilta-aurinko alkaa käydä nukkumaan ja laskeutumaan mailleen. Taivas on uskomattoman kaunis. Kaikki nuo värit toinen toistaan kirkkaampia, sinua, juuri sinua varten taivaalle luotuna.
On se hetki, jonka et tahdo loppuvan – koskaan, jolloin tunnet olevasi elossa surusta huolimatta.
Pehmoiset kumpupilvet kerääntyvät ryhmiin, edeten hiljaa yhdessä yli taivaan. Toinen toistaan odottaen ne lipuvat eteenpäin, niillä ei ole kiirettä mihinkään. Katselet tätä kaunista luonnon näytelmää painaen kaikki taivaan värit ja tunteet sydämeesi.
On se hetki, kun sydämessäsi sanot ”Näkemiin rakas”, kun tunnet olevasi lähellä häntä, kun haluaisit vain ajan pysähtyvän. Tunnet itsesi pieneksi tämän kauneuden keskellä, mutta samalla imet itseesi uutta, sisäistä voimaa.
On hetki sinua ja suruasi varten. Ja juuri sillä hetkellä, kyyneleet tulevat. Nuo pienet kyynelpisarat kertovat ikävästä.
Pian aurinko on laskenut nukkumaan. Huokaiset syvään, seuraat vielä katseellasi, miten kumpupilvet jatkavat yhä matkaansa. Ne kulkevat väsymättä eteenpäin.
Nyt on se hetki, jolloin ymmärrät, että suru tulee muuttumaan, ja että elämä tulee jatkumaan.
Helmiä lakeudelta 