Tänä jouluna minulla on toive.
Saada herätä anivarhain aamulla lapsenlapseni Lukaksen ääneen:
”Mummaa, paappaa”
Saada tuo unenlämmin, pieni rakas syliin ja katsoa yhdessä lastenohjelmaa.
Muuta ei tarvita – joulu on täällä.
Hei rakkaat ystäväni,
pidän lomaa ja tulen takaisin Loppiaisen jälkeen.
Toivotan teille kaikille hyvää Itsenäisyyspäivää sekä rauhallista joulun aikaa
Lämpimin terveisin Satu
Olette ottaneet suuren askeleen eteenpäin.
Ottakaa jokainen yhteinen uusi päivä rohkeasti vastaan.
Elämä tuo eteenne tasamaata, mutta välillä myös ylä- ja alamäkiä.
Näissä hetkissä saatte toisistanne paljon voimaa ja tukea,
hitsaannutte vain entistä enemmän yhteen.
Muistattehan, että se ihan tavallinen jokapäiväinen arki on,
kaikessa harmaudessaan otollisin pohja teidän kahden rakkauden kasvaa ja näkyä.
Ottakaa luonteidenne erilaisuudet hyväksyen vastaan,
vain huomataksenne, että erilaisuus on rikkautta.
Ettehän unohda kunnioittaa ja arvostaa toinen toistanne joka päivä.
Eläkää joka hetki täydesti, kiittäkää yhteisestä arvokkaasta ajasta
ja nauttikaa elämästänne joka solullanne, joka hetki.
Muistattehan, että ette pidä toisianne itsestään selvyyksinä,
vaan kuljette yhtä matkaa, vierekkäin, samanarvoisina,
käsi kädessäniin ja muistakaa rakastaa ja vielä sittenkin rakastaa.
Sinä tulit elämääni, kuin salavihkaa.
Tulit juuri silloin, kun sinua eniten tarvitsin.
Et koputtanut ovella,
vaan tulit suoraan lämpimin
sydämin ja hyvin aikein perille saakka.
En edes osaa enää ajatella
aamujani ilman jutusteluamme.
Miten tuo pieni hetki onkaan tullut tärkeäksi.
Miten asiat vain kuin soljuvat kuntoon,
huolenaiheet häviävät, surut katoavat.
Miten pienet, ihanat asiat voivat saada sellaiset mittasuhteet,
että ne kaksinkertaistuvat vain puhumalla tai jakamalla ne kanssasi.
Kiitän sinusta ja ystävyydestämme joka päivä.
En ole sama ihminen sinuun tutustuttuani, pidän itsestänikin enemmän,
koska luet minua kuin avointa kirjaa.
Kirjaa, jonka juonesta olet päässyt kiinni,
kirjaa, jolla on vielä jotain annettavaa.
Kiitos, että olet ystäväni.
Se on puhtaanvalkoinen, kevyt,
läpikuultava, ihanan pehmeä.
Se matkaa läpi monien vesien.
Välillä se takertuu rantakaislikkoon,
mutta kohta se taas pääsee jatkamaan matkaansa.
Tuolla pienen pienellä höyhenellä ei ole määränpäätä,
ei tarvetta saada tiettyä matkaa taitettua.
Iloisena se vain makoilee vedessä,
on tyytyväinen oloonsa ja luottaa siihen,
että virta kuljettaa ja huolehtii siitä.
Höyhen nauttii auringonpaisteesta, joka hellii sitä valonsäteillään.
Olisinpa kuin tuo huoleton pienen pieni höyhen.
Olisinpa vapaa odotuksista, niin omista kuin toistenkin.
Saisinpa vain hiljaa nauttia ja makoilla virrassa tuulen kuljettamana,
olla huoleton, luottaa siihen, että matkanteko on jonkun toisen harteilla.
Voisinpa unohtaa kaikki murheet, uida kilpaa syksyn värikkäitten lehtien kanssa.
Illan tullen haluaisin vielä nukahtaa pehmeään veteen
laineiden tuudittaessa lempeään uneen
ja herätä uuteen aamuun ihan uudessa paikassa.
Kuinka mielelläni vaihtaisin osia edes yhdeksi päiväksi.
Kun tulet ovensuuhun ja sanot ”Moi, mumma”
nostat kädet ylös minua kohti,
en tiedä mitään mikä
toisi ihanamman tunteen sydämeen.
Kun ujutat kätesi käteeni,
hymyilet, ja sanot ”Mumma, tonne”
olen niin kiitollinen, että saan olla lähelläsi.
Sydämeni täyttyy rakkaudella.
Kun luemme kirjoja yhdessä,
sanot ja opit uusia sanoja,
tunnen itseni ylpeäksi
saadessani seurata oppimistasi,
olla mummasi.
Kun kipuat syliini,
kiedot käsivartesi kaulalleni,
puristat lujaa kädet yhteen,
olen maailman onnellisin,
enkä haluaisi tuon hetken loppuvan.
Kun sanot ”Mumma, pallo”
ja otat sormestani kiinni,
unohdan, murheet, kivut, kaiken muun
koska silloin on se tärkeä, ohikiitävä hetki,
jolloin haluat minut vierellesi.
Haluan nauttia tuosta ihanasta tunteesta
täysillä ja kokonaan.
Kun sitten lähdet kotiisi,
juokset syliin, halaat ja annat pusun,
alan jo laskea tunteja,
kunnes taas näemme toisemme.
On kuin aika olisi pysähtynyt,
mutta vanhan seinäkellon tuttu ja rakas lyönti
tuo rytmiä ajatuksiin, lupauksen tulevasta.
Kiitos rakas, että olet olemassa.
Talletan käyntisi syvälle sydämeen.
Näemme pian uudestaan.
* * *
Lähetän joka ilta rukouksen,
että suojelusenkelisi varjelisi askeleesi,
turvaisi lapsuutesi, olisi aina rinnallasi.
Tänään on Sinun päiväsi.
Kaikki rakkaasi ja läheisesi ovat tulleet
sinua ja päivääsi juhlistamaan.
Upea kampaus, kaunis mekko,
kirkkaat, siniset silmät,
jännitystä ilmassa ja perhosia vatsassa.
Tämä on yksi tärkeimmistä päivistä
elämäsi juhlapäivien helminauhassa.
Kaikki on valmista.
Lähdit rippileirille suurin odotuksin.
Kun leirin säännöt tulivat ensin tutuiksi,
yhteiselo ja raamistunnitkin sujuivat mutkattomasti.
Tulit kotiin väsyneenä, mutta iloisena,
monta kokemusta rikkaampana.
Sinusta on kasvanut rohkea, auttavainen ja
vastuuntuntoinen, kaunis, nuori nainen.
Pärjäät hyvin rakkaan Hopesi kanssa.
Osaat myös hoitaa Lukasta ja
hellästi viet häntä kädestä pitäen paikasta toiseen.
Tämä on Sinun päiväsi. Nauti täydesti joka
sekunnista ja talleta tähtihetket sydämeesi.
Vuodet ovat vierineet kuin siivillä.
Olet kasvanut pienestä ”heeneitä” eli herneitä
rakastavasta pikkuvesselistä komeaksi nuoreksi mieheksi.
Päivärippikoulussa aloitettiin joka päivä Superpark-käynnillä.
Sitten jatkettiin raamattutunnein ja visailujen parissa.
Perehdyitte kristinuskon perusteisiin sekä kysymykseen:
Millainen on hyvä ihminen?
Tuon kahden viikon aikana sait myös uusia kavereita.
Olemme erittäin iloisia siitä, että se olit juuri sinä,
joka sait toivottaa kirkkoväen tervetulleeksi juhlaan.
Vaikka elämääsi on jo varhain kuulunut surun hetkiä,
luot aina tavatessamme ilon ja valon ympärillesi.
Halaat kovaa ja kunnolla. Sinusta on kasvanut
tasapainoinen ja ystävällinen, oikea herrasmies.
Olet meille kaikille niin rakas Miro.
Tulevaisuutesi näyttää valoisalta, se on täynnä toivoa.
Sinulla on kaikki tarvitsemasi eväät hyvään elämään.
Olemuksesi on ylväs ja katseesi määrätietoinen.
Lähelläsi on hyvä olla.
Rakastimme, hellimme sinua
jo ennen kuin tulit.
Valmistelimme kotimme sinua varten.
Mikään kirja, oppi, lukeminen,
ei kuitenkaan valmistanut meitä
siihen ihanaan tunteeseen,
ihmeelliseen rakkauteen,
kun vihdoin saimme sinut syliimme.
Täytit kaikki toiveemme,
sulatit heti sydämemme,
valaisit koko maailmamme.
Kun sinä vain olet siinä,
sydämemme lyövät samaan tahtiin,
emme saa sinusta irti katsettamme,
emme saa sinusta tarpeeksemme.
Nuo suloiset, pienet kasvot,
ihanan täydelliset sormet ja varpaat,
tuo tuhina joka vie sydämen mukanaan
ja kuinka hyvältä tuoksutkaan.
Kuinka ihmeellinen tunne,
olla vaan lähekkäin – kaikki kolme.
Olet meidän lapsemme,
olet syntynyt rakkaudestamme,
mitään siihen lisäämättä ja pois ottamatta.
Rakas Taivaan Isä,
lähetäthän suojelusenkelin matkallemme.
Tämä runo on omistettu eräälle uudelle perheelle
ja varsinkin urhealle äidille.
Olen ihan muissa maailmoissa,
läsnä mutten kuitenkaan oma itseni.
Käsi ei toimi, jalka ei liiku, pää ei pelitä.
Ilmeet kasvoillani eivät muutu,
en saa kunnolla puhuttua, olisi niin paljon tehtävää,
mutta olen kehoni vankina tässä hetkessä.
Silloin juuri pahimmalla epätoivon hetkellä,
sinä soitat, sinä rakas ystäväni.
Otat kiinni kädestä kuin hukkuvaa
etkä jätä nytkään yksin.
Vedät minut takaisin pimeästä
tähän maailmaan, tähän hetkeen.
”Ei sun tarvi puhua, kuuntele vaan, kun luen sulle”
Äänesi on lämmin, kuin untuvainen peitto,
joka laskeutuu päälleni ja rauhoittaa.
Puhut minulle ja olet kanssani.
Sitä on ystävyys.
Asettua toisen asemaan, voivottelematta,
olla läsnä, tukena, olla vaan yhdessä.
Kiitos, että tulit elämääni.
DBS-operaatiosta on nyt kulunut reilut puoli vuotta.
Olen seurannut itseäni kuin sivusta,
merkinnyt ylös kaikki mahdolliset asiat oirepäiväkirjaan
ja yrittänyt siinä ohessa elää ihan tavallista arkea.
Neurologin tekemät säädöt ovat vielä kesken,
mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.
Näin uskon.
En ole kertaakaan katunut leikkausta,
koska tämä härveli mahdollistaa tulevaisuudessa
vielä monta hyvää hetkeä.
Tulen takaisin, kunhan olo tasaantuu
ja on vakaampi pidemmän aikaa kerrallaan.
Kiitos ystäväni tästä vuodesta ja kaikkea hyvää vuodelle 2021
Helmiä lakeudelta 