DBS eli syväaivostimulaatio ke 10.6.

Hei,

Pidän taukoa blogin kirjoittamisesta,
koska mulle tehdään DBS- eli syväaivostimulaatio ke 10.6.2020 Tampereella.

Olen sairastanut Parkinsonin tautia jo usean vuoden ajan.
Toivon, että tuleva leikkaus tuo helpotusta tilanvaihteluihin.
Palaan takaisin heti, kunhan jalat taas kantavat.

Toivotan Sinulle kaikkea hyvää eteenpäin.
Kiitos, että olet halunnut lukea tekstejäni.

Lämpimin terveisin

Satu

P.S. Tässä alla teksti tuntemuksistani leikkausta odotellessa.

* * *

Avaimet uuteen elämään

Välillä on tuntunut,
että ajatus paremmasta olosta olisi kuin kaiku.
Silti se on vain kaiku ilman vastausta.

Päivien lipuessa vääjäämättä eteenpäin
olen tuntenut olevani kuin vuoristoradalla.
Vauhti kiihtyy, pidän kiinni kaiteesta
kaksin käsin rystyset valkoisina.
Olen kauhusta kankea huomatessani,
että jarrumies puuttuu.

Synkimmällä epäuskon hetkellä on kuin
olisin heittänyt maailmalle bumerangin,
joka ei palaakaan luokseni.

* * *
Nämä ajatukset ovat kuitenkin onneksi hälvenneet.
Olen vihdoin valmis matkaan.
Olen nyt lähempänä uutta mahdollisuutta kuin koskaan.

Pakkaan mukaan kaikki läheisiltäni ja
ystäviltäni saamani tuen ja rakkauden.

Odotan tulevaa henkeäni pidätellen.
Lasken päiviä ja tunteja,
mietin elämääni ennen ja jälkeen leikkauksen.
Millainen oloni on seuraavan kerran kotioven avatessani?
Onko elämänpolkuni silloin helpompi kulkea?

Mahanpohjalla on perhosia,
jotka tanssivat ja leijuvat iloisina, odottavaisina.

Olen kiitollinen teistä ihan jokaisesta,
jotka viestein ja toivotuksin annatte ilmaa siipieni alle,
annatte uskoa, että kaikki menee hyvin.

Otan mukaani kotopuolesta vielä
kauniin kanervan lähimetsän kuusen alta,
sen kirkkaimman säteen auringon noususta,
kastepisaran puolukan pehmeältä poskelta,
pienen kiven sammaleiselta metsäpolulta,
kuvan rakastamastani lakeusmaisemasta,
teiltä kaikilta saamani toivon ja rohkeuden.

Jokaisella teillä rakkaallani on paikka sydämessäni.
Jokainen muisto kantaa mua tällä matkalla.

Kiitos, että olette elämässäni.
Kiitos, että istutte olkapäälläni.

Se on rakkautta

Puhtaan valkoinen joutsen
ympärillään rikkumaton hiljaisuus.

Tuo joutsen täysin omassa maailmassaan,
ei huomannut ketään ohi kulkevaa.

Linnun koko maailma oli tässä ja nyt,
oli kuin kaikki muu olisi ympäriltä kadonnut.

Ihmiset kamppailevat kiireissään,
odottavat saavansa aikaan jotain suurta elämässään.

Hyvä ja merkityksellinen elämä
ei välttämättä ole mitään suurta ja isoa,
vaan se on iso joukko pienen pieniä asioita.
Ihan tavallista arkea, läheisyyttä, hyviä ystäviä ja omia rakkaita.

Yritetään elää niin kuin tuo ihana joutsen,
kiitetään yötä, joka tuo uuden huomisen,
huomioidaan jokainen läheinen,
arvostetaan jokaista pienen pientäkin tekoa.

Koska tämä kaikki kertoo rakkaudesta.

Kun sydän jää

Tämän tervetulotoivotuksen kirjoitin serkkuni tyttärelle, joka palasi vapaaehtoistyöjaksonsa jälkeen takaisin kotiin.

Kun sydän jää

Sait elämässäsi mahdollisuuden
lähteä kauas, kauas toiseen maailmaan.

Et tarkalleen edes tiennyt mikä sinua odottaa,
mutta pakkasit matkallesi rakkaittesi rukoukset ja
sydän odotusta täynnä lähdit matkaan.

Näit, kuulit, haistoit ja tunsit ihan uusia asioita,
asioita, joita et voinut kuvitellakaan
niin hyvässä kuin pahassakin.

Et ole enää sama ihminen tai tavallaan olet – tietysti,
mutta nyt repussasi on niin paljon uutta sulateltavaa,
muisteltavaa ja ajateltavaa.

* * *

Anna itsellesi aikaa kotiutua, anna aikaa perheellesi,
kaikki on hyvin, ei ole kiirettä mihinkään.

Rakkaimpasi ovat rukoilleet puolestasi ja
odottavat sinua kotiin – niin kovasti.

Sinulle suotiin ainutkertainen lahja.
Sait tutustua uusiin ihaniin ihmisiin,
sait elämänkokemuksen, joka kantaa sinua pitkälle.

Ennen kaikkea sait kokea luottamusta,
rakkautta ja hellyyttä tapaamiesi ihmisten taholta,
varsinkin kaikkein pienimmät jäivät sydämeesi.

He ottivat sinut avosylin vastaan ja
pitivät sinua perheenjäsenenään.

Olit heille rakas ja he olivat rakkaita sinulle.

* * *

Eräs ystäväni sanoi kerran:
”Taivaan Isä on läsnä joka hetkessä,
joka paikassa niin lähellä kuin kaukanakin”
Ethän siis sure tai murehdi,
Taivaan Isä pitää huolta uusista ystävistäsi.

* * *

Tämän kirjoituksen myötä toivotan sinulle
kaikkea hyvää elämässäsi.
Olet lämpimästi tervetullut takaisin kotiin.

Äitienpäivänä 10.5.2020

Kääntelen vanhan valokuva-albumini sivuja hellästi.
Annan katseeni vaeltaa hitaasti kuvasta kuvaan.

Palaan ajassa taaksepäin.
Olen taas nuori kahden pienen lapsen äiti.

Lämmin olo tulvii sydämeen.
Miten paljon rakkautta tuo vanha albumi kantaa sisällään.

Nuo tunteikkaat, värikylläiset kuvat tuovat eteeni
kaikki ihanat muistot, tunteet, tuoksut ja maut.
Hymyilen, nauran ja välillä itken yhtä aikaa.
Tunnen itseni siunatuksi, saadessani olla äiti ja mumma.

Lasten ollessa vielä pieniä,
maailma oli niin erilainen vai oliko?

Olihan silloinkin murheita ja huolia milloin mistäkin.
Onneksi niitä enemmän oli kuitenkin ilonaiheita,
rakkautta, toivoa ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Aika on toki mennyt eteenpäin,
huolten ja ilojen aiheet ovat osin muuttuneet,
mutta me ihmiset olemme edelleen
sisimmässämme ihan samanlaisia.

Jokainen haluaa pärjätä elämässään,
katsoa kiitollisena taakseen,
hyväksyä vastoinkäymiset ja kiittää onnistumisista,
rakastaa ja saada vastarakkautta, todeta elämänsä illassa:
olen tehnyt parhaani, olen surrut ja menettänyt
mutta ennen kaikkea, olen rakastanut, olen elänyt.

Meillä on yhä aikaa kerätä yhteisiä muistoja,
uusia valokuvia albumiin. Nyt on se hetki, on aika elää.

P.S. Äiti, kaiken mitä tiedän aiheesta,
miten olla läsnä arjessa,
miten olla turvana,
miten olla hyvä äiti.

Tämän kaiken olen oppinut sinulta.
Kiitos rakas äiti, että olet mun äiti.

Halauksin tyttäresi

Toinen toista varten

Yksinäinen
Kuivalla maalla tai melkein upoksissa
Kylmissään, hylättynä, unohdettuna
Kaikkensa antaneena
Raskas suruviitta hartioillaan
Odottamassa, että joku tulisi
Korjaisi, välittäisi, päästäisi lämpimään

Pysähdy kiireesi keskellä
Anna pieni hetki ajastasi
Ota siipiesi suojaan
Läheisesi, ystäväsi tai rakkaasi
Joku tarvitsee sinua juuri nyt

Yksi puhelinsoitto herättää eloon
Yksi käden ojennus palauttaa elämänilon
Yksi sana avaa kokonaisen maailman
Yksi pieni hetki antaa syyn uuteen aamuun

Kuin joskus kauan sitten

Tämä kirjoitus syntyi erään mahtavan illan jälkeen viime vuoden puolella. Olimme perheeni ja lähisukulaisteni kanssa juhlistamassa yhteistä talkoopäivää. Olin eka kerran mukana tällaisen pitkän talkoopäivän jälkeen. Ihmettelin, miten parkinson oireeni olivat hiljaa niin kauan, että pysyin toisten tahdissa – myöhään yöhön saakka.

* * * * * *

Tanssilattia kuin iso magneetti,
joka veti vastustamattomasti puoleensa.
Valot, jotka veivät mut vuosien taa, aikaan kuin joskus ennen.
Ympärilläni kaikki te mun omat, ihanat, rakkaat, jotka teitte illasta upean.

Jalat muistivat liikkeet, en tuntenut lainkaan kipua.
Mikä ihana lämpö virtasi koko kehoon.
Rytmi vei mukanaan, olo oli valovuosia sitten,
olin kuin joku toinen omassa kehossani,
nautin, tanssin ja nautin vaan.

Hymyileviä kasvoja, ihania halauksia,
naurua, kikatusta, ties mitä mooveja.

En osaa sanoin ilmaista tai kiittää
mitä tuo ilta mulle merkitsi.

En olisi halunnut, että se olisi
loppunut ollenkaan.

En osaa selittää,
miten pystyin tanssimaan noin kauan ja vielä rytmissä,
miten ylipäätään pystyin valvomaan noin myöhään.

Te annoitte mulle uutta voimaa,
kun ette antaneet mun jäädä istumaan
vaan pakotitte mut takaisin menoon mukaan.

Rakas veljenpoikani, autoit mua mielikuvin, kun kädet eivät enää meinanneet totella:
”Kuvittele, että avaat edessäsi olevia laatikoita YES HYVÄ
kuvittele, että vaihdat lamppuja kattoon JUST NOIN
ei oo väliä liikutko rytmissä, ollaan kaikki tässä yhdessä”.

Kiitos rakkaat, talletin illan syvälle sydämeeni.

Metsäretkellä

Tytär, äiti ja mumma
kolme polvea yhdessä
kukin saapuu ajallaan
tutun lähimetsän reunaan

Edessä yhteinen kävelyretki
uusi tapa nähdä rakkaamme
muistaen turvavälit toisiimme

Metsän eläinten tekemät kapeat polut
risteilevät sinne tänne
Kuljemme välillä polkuja pitkin
yli pehmeiden mättäiden
ohi pienten kuusentaimien

Ihailemme hymyillen
sammaleitten lähes peittämiä
sydämen muotoisia kiviä ja
sienten ympäröimiä pieniä kantoja

Mättäälle talvehtimaan jääneet
yhä tummanpunaiset puolukat
katsovat surullisina meitä ohikulkijoita

Ihan vieressä paljaat mustikanvarvut
värisevät kylmissään ilman rihman kiertämää

Ympärillämme rauhoittava ja hoitava hiljaisuus
hiljaisuus joka täyttyy ilosta ja hymyistä

Ei tarvita suuria asioita eikä suuria tekoja
kunhan vain saamme olla yhdessä
me kaikki kolme

Kevättuuli tuo mukanaan lupauksen
se on lupaus paremmasta
turvallisemmasta huomisesta

Ne pienet arjen hetket

Uniset aamuhalit
molemmilla selät jumissa
”Akka, koska meistä oikein tuli raihnaisia”
Purskahdamme nauruun,
josta ei tahdo tulla loppua
”Raihnaisia ehkä, mutta raihnaisia yhdessä”
niin kuin aina, vahvoina tullen mennen

Joka aamuinen puhelu äidille ja illalla tyttärelle
vaihdetaan ja jaetaan kuulumiset
niin omat kuin maailmaltakin kuuluneet
jutellessa surut ja huolet ovat pienentyneet
eristyksestä huolimatta välit säilyneet
yhtä läheisinä ja rakkaina pysyneet

Kännykässä uusi kuva lapsenlapsesta
katselen kuvaa uudestaan ja vieläkin
ihana hymy, pienet suloisen pulleat posket,
jalassa Nalle Puh housut ja sukat
Voi sua mumman ja paapan Lukas-kulta,
on taas jo kova ikävä

Koko perheen retki kohti laavua
oli makkaraa oli sinappia oli nuotiotuli
Ennen kaikkea oli naurua ja iloa
lämmin olo kaikkien sydämessä
oltiin huolettomia niin kuin ennen

Olen niin paljosta kiitollinen
oma rakas perheeni,
kaikki läheiseni ja ystäväni
Olemme eläneet yhtä matkaa,
läpi ilojen ja surujen,
pyydän, että saamme
olla yhdessä vastakin

Joutsenet, voimanlähteeni

Elämme pelottavassa ja epävarmassa maailmassa
ja yritämme selvitä arjestamme.
Kuuntelemme epäuskon vallassa uutisia ja neuvoja,
miten meidän tulisi olla ja elää.

Normaali elämä, arki sellaisena kuin sen jokainen
omalta kohdaltaan muistaa, tuntuu kuin haavekuvalta,
niin kaukaiselta ja saavuttamattomalta.

Tulevasta ei tiedä kukaan,
mutta jokainen löytää omat voimanlähteensä.
Mulle antavat eniten uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen:
rakkaat läheiset, lakeusmaisema ja joutsenet.

Nuo puhtaan valkoiset linnut erottuvat jo kaukaa edukseen
lähestyessäni keväisiä peltosarkoja.
En osaa selittää, miksi ne vetävät mua puoleensa,
mutta seuratessani niiden liikkeitä,
unohdan ympäriltäni kaiken muun ja ajankulunkin.
Joutsenten kaunis olemus ja herkkä laulu
antavat lohtua ja voimaa.

Lakeuksilla tunnen olevani kotona, turvassa.
Kumpupilvet lipuvat ohitseni ja ilmassa tuoksuu kevät.
Lähelläni ei ole mitään pahaa eikä pelottavaa.

Joutsenet ovat laskeutuneet isolle pellolle,
etsivät maasta ruokaa ja liikkuvat verkalleen
ojennellen sorjia kaulojaan.
Samalla ne tarkkailevat ympäristöään
ja pitävät huolta toistaan.

Yksi joutsen ottaa äkkiää pari nopeaa askelta,
levittää uljaat siipensä, halkoo niillä ilmaa ja
nousee rohkeasti siniselle taivaalle lakeuden ylle.
Muut seuraavat. Ketään ei jätetä yksin,
vaan jokainen lähtijä odotetaan mukaan.

Jäätyäni yksin havahdun kuin ihanasta unesta.
Hymyilen ja sanon mielessäni:
”Näkemiin ystäväni, näemme taas huomenna.”

Onnittelut 50-vuotiaalle ystävälleni

Katsot taaksesi ja hymyilet.
Ilo ja kiitollisuus täyttävät sydämesi.

Jokainen hetki elämässäsi,
teki sinusta juuri sellaisen kuin nyt olet.

Elämä on välillä tuonut eteesi kukkuloita,
jotka sinun piti ylittää
murheita, jotka piti surra pois.

Elämä on kuitenkin antanut sinulle
enemmän ilonaiheita,
rakkautta ja onnistumisia,
kaikki omat rakkaasi ja läheisesi.

Elät nyt elämäsi parasta aikaa
ja viihdyt työssäsi lasten parissa.

Sydämesi sulaa rakkaudesta ihan joka kerran,
kun Venla on sylissäsi.

Osaat arvostaa pieniä asioita:
ihanaa auringonpaistetta kasvoillasi,
yhteistä kahvihetkeä kauniina kesäaamuna,
koko perheen kävelyretkeä lähimetsässä.

Osaat arvostaa myös sitä tunnetta,
kun heräät varhain aamulla
ja tiedät syvällä sydämessäsi,
että rakkaimmillasi on kaikki hyvin.

Elämänkirjassasi on vielä paljon sivuja,
jotka vain odottavat ja kutsuvat sinua
täyttämään ne ilolla ja rakkaudella.

Pyydän Taivaan Isältä varjelusta
sinulle ja perheellesi jokaisena päivänä.

Iso halaus ja paljon onnea!