Pienen pieni lupiini

On varhainen kevätaamu.
Pienen pieni lupiini
heräilee uuteen päivään.

Se kasvaa maantienojassa
lähes piilossa ihmisten katseilta,
omassa maailmassaan.

Kasvupaikka ei ole häävi,
mutta se ei haittaa.
Kasvukavereina nokkonen ja paju,
mutta sekään ei haittaa.

Pienen pieni lupiini
ei pidä meteliä itsestään
vaan kasvaa hiljalleen.

Se ei ole arvostettu kukkanen,
mutta tuntee itse oman arvonsa.

Onnellisena tuo pienen pieni lupiini
kantaa hellästi sylissään vesipisaraa.

Yhdessä ovat siinä nuo kaksi pientä
rohkeina tässä ohikiitävässä hetkessä
valmiina kohtaamaan uuden päivän.

Päivän joka voi muuttaa koko loppuelämän.

Mainokset

Marraskuinen hetki Kauhavan Alajoella

Olen sokea
kaikelle muulle ympärilläni.

Olen hyvällä tavalla täysin turta,
tunnen vain tämän maiseman kauneuden sydämessäni.

Olen melkein kuuro,
kuulen vain lakeuden rikkumattoman hiljaisuuden.

Vedän keuhkot täyteen ilmaa ja puhallan hitaasti nautiskellen ulos,
kun etäältä kuulen etelään lähtevän joutsenparin kutsun.

Seuraan lumoutuneena miten pari nousee siivilleen ja
kauniisti kaartaen ne katoavat joenmutkan hellään huomaan.
Mielessäni pyydän niille varjelusta pitkälle matkalleen.

Annan sitten katseeni liukua hitaasti,
yli ruohottuneiden, pajuisten ojien,
yli tummanpuhuvien peltosarkojen,
jotka odottavat lumipeittoa suojakseen.

Siellä täällä seisovat ladot saavat sydämeni sykkimään.
Ne kertovat omaa kaunista kieltään ”pohojalaasuuresta”.

Nautin tästä ohikiitävästä hetkestä lakeuden edessä.
Tämä on se maisema, jota rakastan.

Haapapariskunta

Rakastunut puupariskunta
vangitsi katseen keskellä metsää,
oli pakko mennä lähempää katsomaan.

Toisiinsa kietoutuneet, kauniit puut
ovat olleet ikänsä lähekkäin,
kasvaneet yhteen pitkin pituuttaan ja
vartioineet metsää vierekkäin.

Ne ovat saaneet turvaa toisistaan,
pysyneet pystyssä kovassa viimassa,
kasvattaneet lehtiverhonsa samassa tahdissa,
kurottaneet taivaalle tähdenlennot nähdäkseen,
punoutuneet yhteen yhä tiiviimmin,
toinen toistaan suojellen ja tukien.

Hymy nousi kasvoilleni,
lämmin ailahdus kävi sydänalassa,
onneksi sain ikuistaa tämän hetken.

Iltatuuli

Iltatuuli tuivertaa hiuksissa ja antaa ajatuksille siivet.
Huokaisen syvään, nautin hetkestä, on ihana syyskuun ilta.

Katselen väreilevää järvenpintaa hymyilen, kun huomaan miten
iltatuuli hallitsee kurittomia pikkuaaltoja, jotka vasta opettelevat yhteistä säveltä
isompiensa kanssa.

Kuin äiti hoivaten hellästi rakkaitaan iltatuuli neuvoo, nostaa ylös ja tukee.
Pian opettelu tekee mestarin ja ne kaikkein pienimmätkin
aallonpoikaset löytävät tanssin ilon.

Yhdessä kikatellen ne juoksevat, pomppivat, nauravat, tekevät valkoisia pärskeitä
nauttivat koko olemuksellaan elämästään, sanoen innoissaan: ”Kato, mä osaan”.

Iltatuuli sipaisee poskeltaan kyyneleen katsellessaan, kuinka pikkuaallot
valmistautuvat tohkeissaan ja iloisina illan huipennukseen, kaikki on valmista
estradi on vapaa, aaltomatto on paikoillaan, kun illan päätähti, auringonlasku saapuu.

Aaltomatto ja auringonlasku, tuo vuosisatainen, kaunis parivaljakko
pitää otteessaan ja vangitsee kaikkien katseet.

Pikkuaallot ovat haljeta saamistaan kehuista, ihailevat toinen toisensa kullanvärisiä asuja, jotka kimmeltelevät aaltomaton päällä.

Tämä hetki oli taas menestys iltatuulen elämässä.
Onnellisena, hymyillen aaltoja pitkin hiljaa lipuen, iltatuuli menee nukkumaan.

On elokuu

Kuulaat, raikkaat
elokuun tuulet puhaltavat,
tuovat kaukomailta
tullessaan terveiset,
herättävät viesteillään
kaikki vastaantulijat.

Luonto antaa sitä kaikkein parastaan,
esittelee tuotoksiaan ylpeänä.

Lakeuden kuulaat viljapellot,
marjapensaiden raskaat,
maukkaat kantamukset
sekä metsän kaikki ihanat antimet,
odottavat vain sadonkorjaajia ja
poimijoita sankoineen.

Kaunis, hehkeä elokuu
etsii jo valmiiksi kätköistään parhaat pyhävaatteet
pukeutuakseen asuunsa kauniiseen ja värikylläiseen.

Jo varhain pimenevät elokuun illat,
luonnosta tulvivat ihanat tuoksut,
täyttävät tenhollaan kaikkien mielet ja aistit.

Kesä jättää kaihoisia jäähyväisiään,
muistelee tekemisiään hymyillen,
kallistuu pian kirpeään syyspäivään.

On kaunis elokuu.

Odotettu sade

Sade ropisee hiljalleen maahan
peittäen koko tienoon alleen.

Välillä pisaroita tippuu vauhdilla
kuin nopeatempoisessa, tulisessa tangossa
ja koko luonto suojautuu iskuilta.

Välillä pisarat taas nautiskelevat
maahan alas tullessaan,
tervehtivät jokaista vastaantulijaa,
koskettavat pehmeästi poskea,
sipaisevat hellästi laskeutuessaan.

Pienet ja hennot
sekä isot ja voimakkaat taivaan pisarat,
vuorotellen alas tippuvat
tuovat mukanaan vesilätäköt.

Pisarat särkevät lätäkköjen ehyet pinnat,
piirtävät niihin kauniita kuvioita tanssikengillään,
muovaavat ne omanlaisikseen.

Taivas ei kuitenkaan lopeta itkuaan
vaan vielä purkaa pahaa oloaan.

Yhä riittää pisaroita kaikenkokoisia
pelastamaan, auttamaan kuivuneita
elämän eliksiiriä jakamaan.

Kun sade vihdoin taukoaa
koko luonto kiittää nöyrästi.

Ilmassa tuoksuu taianomaiselta,
ilmassa tuoksuu uusi elämä.

Luontoäidin apuna

Pääsisinpä joskus luontoäidin matkaan,
oraat maasta kohottamaan,
vekkuleita ketunpoikasia paimentamaan.

Laulamaan tuutulaulua linnunpoikasille,
suojelemaan pientä pesää vaaroilta,
pitämään hontelot hirvenvasat piilossa,
tiheän metsikön lehvien suojissa.

Silittämään sirojen metsäkauriitten
silkinpehmeitä, kauniita turkkeja,
ihailemaan karhunpentujen painimista,
nauttimaan makeista, sinisistä mustikoista.

Jätän silti kaiken luontoäidin rakastaviin,
osaaviin ja turvallisiin käsiin,
vapaat kädet kaikkea kaunista
pienestä luomaan,
iloa meille ihmisille tuomaan.

Kissankellot

Hennot, suloiset kissankellot
haluavat nekin tulla nähdyiksi,
mutta isompien kukkien rinnalla,
tilaa on pientareella niukalti.

Pieninä, mutta sitkeinä siniverisinä,
luottavat enemmän lukumäärään,
kasvavat siksi suurina kimppuina,
ollakseen yhdessä vahvempia.

Sirot kukkatanssijat antavat lempeiden tuulien
johdattaa itsensä oikeaan rytmiin.

Välillä ne lepäävät, sinisiä hameitaan ojentavat
palatakseen sitten taas esittämään parastaan.

Nuo kauniit kissankellot salsahameineen
pitävät kaikki toisiaan tiukasti kädestä,
nauttivat ainutkertaisesta elämästään,
erottuvat kukkamerestä edukseen.

 

Toiskan kissa

Portailla muikistelee toiskan kissa,
pesee itseään verkkaisin liikkein,
oikoo pitkää, pörröistä häntäänsä,
vaikka pitäisi olla jo pullea hiiri kiikarissa,
saada katin vauhtia käpäliinsä.

Juuri eka kertaa kissaemoksi tultuansa
osaa kuitenkin jo hyvin hoitaa pentujansa.
Ei välittänyt katti lainkaan valokuvamallin urasta,
katseli vain turhautuneena poispäin kuvasta.

Pennut leikkivät ja painivat toistensa kimpussa,
taitaa vielä painaa eilinen saaliskin mahassa,
parasta vain siis lötkötellä auringonpaisteessa
– kaikessa rauhassa.

Joutsenet

On hiljainen aamu
lempeät sadepisarat hellivät maata
ilmassa tuoksuu vahvana
lupaus uuden elämän alusta

Läheiseltä pellolta
metsän rannasta
löytyy siipiään availeva
joutsenpariskunta

Nuo kauniit, upeat linnut,
matkasivat luoksemme
läpi monen mantereen,
kaikki vaarat peittosivat

Valkeat uljaat joutsenet
hellästi toisiaan tukevat
katselijansa ääneti lumoavat

Yhdessä tekevät turvallista pesää
saavat nyt levätä matkastansa
keskittyä hoitamaan katrastansa
kunnes nousevat yhdessä korkeuksiin
pilvien keskelle, sinisen taivaan suojiin