Voimaruno rakkaalle ystävälleni

Ihmettelet,
miten aamu voi vaihtua yöksi,
vaikka mikään ei ole enää kuin ennen.

Odotat,
että tuska loppuisi,
että sydämesi kevenisi,
että voisit riisua suruviitan hartioiltasi.

Miten merkityksettömiltä tuntuvat
läheistesi hyvää tarkoittavat sanat.

Sanat jotka eivät kuitenkaan auta,
eivätkä mene tajuntaasi.

He puhuvat kuin vierasta kieltä.
Kieltä, joka on tuttu,
mutta jota et voi ymmärtää.

Et voi käsittää,
miten muut voivat hymyillä,
olla iloisia ja jatkaa elämäänsä,
vaikka sinun maailmasi
on sortunut pirstaleiksi.

Itket ja suret itsesi ihan tyhjäksi,
kunnes alat tuntea muutakin kuin surua.

Ei ennemmin eikä myöhemmin,
vaan juuri silloin kun olet valmis
keräät kaiken sen voiman ja rohkeuden
syvältä sielustasi, jossa sitä on yhä jäljellä
ja jatkat elämää askel askeleelta
hitaasti eteenpäin.

Mainokset

Tämä kirjoitus on omistettu ystävieni pojalle

Olet erityinen ihminen ja
vanhempiesi silmäterä.

Et ole vailla suuria eleitä,
sinulle riittää pieni katse ja hellä kosketus.

Et tee itsestäsi numeroa,
et ole vailla ylenpalttista huomiota.

Et vaadi mitään,
vaan olet tyytyväinen ja kiitollinen kaikesta
mitä elämä tuo eteesi.

Olet tyytyväinen asuessasi hoitokodissa
yhdessä ystäviesi kanssa.

Taivaan Isän lapsena sinulla on kallisarvoinen tehtävä.
Opetat meille mikä elämässä on tärkeää.

Se on sitä,  että olemme toinen toisemme lähellä.
Se on sitä, että tärkeintä elämässä on rakkaus.

Ämpin silta on rakas paikka

Meillä jokaisella on oma paikka,
joka puhuttelee.

Ei tunnu olevan sanoja kuvailemaan,
mikä tunne mut sillalla valtaa.

Tunnen,
että olen vain lähempänä pikkuveljeäni.

Jaoimme yhdessä vahvan tunteen:
rakkauden lakeusmaisemaan.
Lakeudella saa olla oma itsensä,
suruineen ja kipuineen,
lakeus ei tuomitse, ei arvostele.

Auringonlaskun aikaan
seisoessani luonnon ihmeen edessä,
imen itseeni tätä kaunista näkymää,
sieluni on rauhassa, sieluni on kotona.

Ämpin silta on nähnyt,
kun olen ollut heikko, voimaton,
ahdistunut ja ikävissäni.

Se nostaa mut joka kerran jaloilleni.
Se pitää sylissään ja lohduttaa.

Auringonlaskun lumoissa

Sydämeni hakkaa,
käteni eivät tiedä miten päin pidellä kameraa.

Vedän syvään henkeä ja
tunnen olevani valmis.

Vihdoin se on siinä edessäni
tuo kaunis ilta-aurinko,
joka laskeutuu nukkumaan.

Koko taivaankansi on täynnä toinen toisiinsa
kietoutuneita värejä ja muotoja.

Otan niin monta kuvaa,
kuin suinkin vain ehdin.

Suorastaan ahmin kuvia,
en malta lopettaa.

Olen omassa maailmassani,
jossa en tunne kipua, en surua.

Taivas on saanut uuden merkityksen.
Tuo iltataivas kätkee suojiinsa rakkaamme.

Lakeus voimapuuni

Päivät soljuvat hitaasti eteenpäin.
Tunnen polkevani paikoillani,
tunnen etten saa otetta oikein mistään.

Lähden kulkemaan kohti lakeutta,
jonka kauneus ei koskaan petä,
joka ei koskaan jätä mua kylmäksi.

Katselen edessäni avautuvaa
kaunista maisemaa, tuota ikuista, ihanaa,
alati muuttuvaa voimapuutani.

Silmin kantamattomiin jatkuvia peltosarkoja sekä
sisulla yhä pystyssä pysyviä harmaita, vanhoja latoja.

Hengitän hiljaa,
jotta saisin mukaani jokaisen arvokkaan hetken.

Seison paikoillani,
jalkani ovat kuin liimautuneet niille sijoilleen.
Tunnen kuinka sydämeni lyö taas voimakkaammin.

Rakas voimapuuni ottaa mua kädestä kiinni,
halaa avosylin, jättää sieluuni lämpimän olon.

Tunnen itseni pieneksi,
niin pieneksi, mutta etuoikeutetuksi,
että saan elää täällä elämääni.

Lakeus lohduttaa ja antaa uutta voimaa.
Lakeus on ollut ja tulee aina olemaan.

On uusi aika

Olet päättämässä pitkän työurasi moninaisin ajatuksin.
Seisot vahvana edessä uuden ajan kera jännittävien odotusten.
Työelämä on antanut Sinulle paljon, muistoista saisi paksun kirjan.

On uusi aika.

Nauti aamujen kauneudesta, kokeile uusia asioita.
Vietä aikaa rakkaittesi kanssa, kuuntele ja helli itseäsi.
Ei ole kiire mihinkään, älä hätäile.

Tulet hyvin pian huomaamaan,
että Sinulla on vielä paljon annettavaa tähän maailmaan.
Mietit miten ihmeessä ennen töihin ehditkään.

On uusi aika.

Pidäthän itsestäsi aina hyvää huolta,
toivomme elämääsi paljon myötätuulta.

Pyydämme Taivaan Isältä, että hän askeleesi suojaisi
rakkautta ja kaikkea hyvää Sinulle antaisi.

Lämmin kiitos, että saimme työskennellä kanssasi.

Liisan muistolle 9.1.2019

Nuo paljon työtä tehneet kädet,
jotka ovat väsymättä hellineet,
hoivanneet ja elämää rakentaneet,
lepäävät nyt kauniisti rinnan päällä
kiitoksena täydesti eletystä elämästä.

Nuo kirkkaat, valoisat silmät,
jotka olivat täynnä elämää ja hellyyttä
ovat hetkeksi kiinni painuneet.

Tuo lämmin, rakastava sydän
on jättänyt jälkeensä surevan,
mutta ison ja rakastavan läheisten joukon.

******

Olit kiitollinen jokaisesta hetkestä,
jokaisesta harmaastakin päivästä.
Luotit Taivaan Isän
johdatukseen ja varjelukseen.

Ohjasit rakkaitasi suurella sydämellä,
jokaisella oli paikka lähelläsi.
Luonasi oli hyvä olla,
loit rakkauden piirin ympärillesi.

******

Suru on nyt täyttänyt sydämemme
mutta saamme lohtua ajatuksesta,
että olet Taivaan Isän huomassa
ja tapaamme toisemme taivaan kodissa.

Voimaruno Lotalle: Sinussa on valo

Sinussa on valo,
joka loistaa kirkkaana.
Olet kaunis ja karismaattinen,
kannat itsesi arvokkaasti.
Aseista riisuva hymysi
valaisee harmaankin päivän.

Silmissäsi on puhutteleva katse
välillä niissä häivähtää kokemasi tuska.
Olet elänyt raskaita aikoja,
läpi surun, itkun ja epätoivon,
mutta olet kääntänyt kaiken pahan voimaksesi ja
pala palalta sielusi on eheytynyt.
Olet löytänyt oman ainutlaatuisen polkusi.

Et tarvitse turhaa materiaa, rihkamaa,
onneen riittää hetki parasta laatuaikaa,
jota yhteinen aika poikasi kanssa edustaa.
Hänellä on onni omistaa kaltaisesi äiti.

Lähetän taivaaseen pienen rukouksen.
Rakas Taivaan Isä,
lähetäthän enkelisi suojaamaan tätä perhettä,
poistathan kaikki karikot elämästä,
pidäthän kädestä elämän eri tilanteissa,
ohjaathan oikeisiin valintoihin ja
luottamaan varjelukseesi nyt ja aina.

Hautausmaalla jouluaattona

Valkoisten lumikiteiden peittämä maa
kutsuu tulijoita hiljentymään.
Lumi on laskeutunut pehmeästi puiden ja
hautakivien peitoksi. Se pitää hellästi
suojissaan omat rakkaamme.

Hautausmaa koskettaa jokaista eri tavoin.
Miten paljon unelmia, elämää ja rakkautta
tämä paikka kätkeekään sisälleen.

Toinen on menettänyt rakkaansa
jo aikoja sitten, toinen vasta äskettäin.
Kuka käy mielessään läpi muistoja,
kuka viime kohtaamista.
Side menetettyyn rakkaaseen
on kaikilla erilainen.
Suru tuntuu kuitenkin jokaisella
ihan samassa paikassa, sydämessä.

Vaitonaiset kulkijat, perheenjäsenet
kunnioittavat hautoja ja kulkevat hiljaa
toinen toisensa jalanjäljissä.
Kuin sanattomasta sopimuksesta
nyökkäämme toistemme ohi kulkiessamme.

Sytytämme kynttilät omille rakkaallemme.
Tässä viileässä, talvisessa aattoillassa,
kynttilöiden valo valaisee surevien läheisten kasvot.
Tuo valo tuo mukanaan lämpimän olon,
lohduttaa omalla ihmeellisellä tavallaan.

Olemme jokainen omissa ajatuksissamme,
mutta täällä hautausmaalla, tässä hetkessä
jaamme surun.

Tässä yhteisessä surussa on
hiljaista voimaa, toivoa ja rakkautta,
joka auttaa meidät huomiseen.

Elämän nälkää

Vielä monta asiaa tekemättä,
uusia haasteita voitettavana,
tulevia tapahtumia kokematta.

Ei haittaa,
vaikka onkin harmaa sää ulkona,
saimme yhdessä ulkojouluvalot asennettua.

Mitä sitten,
vaikka kotona on paljon siivoamista,
”Ne ovat vaan elämisen jälkiä”,
kuten mieheni sanoo.

Entä sitten,
vaikka aamuisin on hankala nousta ylös,
”Koska meistä oikein tuli näin raihnaisia”,
toteamme hymyillen toisillemme.

Olen niin kiitollinen,
että sain elää eilisen harmaan,
mutta silti ihanan päivän.

On jännittävää herätä huomiseen,
katsoa mitä se tuo mukanaan.