Pikkuveljeni kuoli v. 2016. Ikävä ja Parkinsonin tauti univaikeuksineen pitivät minua aamuöisin hereillä. Otin kännykän käteeni ja purin suruani kättä pitkin pois. Sanat kuin annettiin minulle jostain ja tekstejä vain rupesi tulemaan. Vuoden kuluessa kirjoitin useita kymmeniä tekstejä surusta, kaipauksesta ja ikävästä.
Komiat-lehti julkaisi kirjoittamani ensimmäisen sururunon veljestäni. Paikallinen kustantaja näki runon, otti yhteyttä ja kuullessaan, että runoja on kymmeniä niin ehdotti surukirjan koostamista. Näistä runoista koottiin surukirja ”Pieni Kyynel”. Kirja ilmestyi helmikuussa 2018. Kirjaa voi tilata useasta nettikaupasta (mm. Adlibris). Surukirjan koostaminen, kuvien etsiminen yms. oli antoisa, mieliinpainuva ja opettavainen ajanjakso elämässäni.
Surukirjan ilmestymisen jälkeen huomasin, että runosuoni sykkii edelleen ja osaan kirjoittaa muustakin kuin vain surusta. Koska lukijat ovat olleet kiinnostuneita runoistani, päätin perustaa runoblogin.
Pieni kyynel surukirjasta on kirjoitettu mm. seuraavissa lehdissä:
Torstai-lehti 11.3.2018 – Pieni kyynel lohduttaa
Ilkka 1.3.2018 – Surun ja ikävän runoista syntyi Pieni kyynel
Komiat 28.2.2018 – Surun ja ikävän runoista syntyi Pieni kyynel
Helmiä lakeudelta 