Mun hyvä kesäaamu

Aurinko herättää hellästi,
kutittelee säteillään silmäluomia
havahduttaen mut unesta valoon.

Venyttelen ja hymyilen.
Tähän aamuun oli hyvä herätä,
koska kehoani ei pakota ja sain nukuttua.
Kaikki aistit valmiina astelen pihamaalle.

Kuulen kuinka varpunen aloittaa aamukonserttinsa.
Nukkavierusta asustaan huolimatta,
se on itsevarma esiintyjä.

Ihailen kuinka leppeä tuuli
piirtää pieniä laineita viljapeltoon
heiluttaa kotikoivumme lehtiä ja
saa lumipalloheisipuun kukat varisemaan.

Katselen kuinka taivaalla kumpupilvet lipuvat hiljaa ohitse.
Ne näyttävät ihan untuvapalloilta,
sellaisilta, joita haluaisin koskettaa.

Ilmassa tuoksuu raikkaalta ja ihanalta.
Hymyilen, kun tunnistan tutut, ihanat tuoksut:
ruohon, ruusut ja apilat – Suomen kesän

Ilmassa on myös iso annos
rakkautta, toivoa ja kiitollisuutta.

Kaiken tämän keskellä
tunnen itseni pieneksi
mutta myös siunatuksi.

On onni osata arvostaa pieniä asioita.

Aamuisella rannalla

Selasin viime vuotisia valokuvia,
kun tämän kuvan kohdalla,
eteeni tuli taas uusia sanoja.

Taustalla hyinen, syksyinen aamu-usva
peittää koko järven rannan,
tunnelma on salaperäinen ja utuinen.

Seitin ohut usva liikkui pehmeästi eteenpäin,
se ei antanut koskettaa itseään,
vaan oli aina askeleen päässä edelläni.

Vaikka ilma oli kostea ja kylmä,
olimme äidin kanssa aamukävelyllä.
Pysähdyimme anivarhain järven rannalle ja
äiti käveli varovaisesti laiturille.

Mikä vastakohtien näkymä tuo olikaan.
Taustalla syksyinen, kylmä järvi
kaiken keskellä rakas, lämpöä sykkivä oma äiti.

Lämmin ailahdus kävi sydänalassa,
olen kiitollinen yhdessä viettämästämme ajasta.

Äidin vieressä on punainen pelastusrengas,
kuinka monesti äiti on nostanut mut maasta,
rohkaissut, pyyhkinyt kyyneleet, ollut tukemassa,
ollut mun pelastusrengas. Kiitos äiti.

Joutsenet

On hiljainen aamu
lempeät sadepisarat hellivät maata
ilmassa tuoksuu vahvana
lupaus uuden elämän alusta

Läheiseltä pellolta
metsän rannasta
löytyy siipiään availeva
joutsenpariskunta

Nuo kauniit, upeat linnut,
matkasivat luoksemme
läpi monen mantereen,
kaikki vaarat peittosivat

Valkeat uljaat joutsenet
hellästi toisiaan tukevat
katselijansa ääneti lumoavat

Yhdessä tekevät turvallista pesää
saavat nyt levätä matkastansa
keskittyä hoitamaan katrastansa
kunnes nousevat yhdessä korkeuksiin
pilvien keskelle, sinisen taivaan suojiin