Marraskuinen hetki Kauhavan Alajoella

Olen sokea
kaikelle muulle ympärilläni.

Olen hyvällä tavalla täysin turta,
tunnen vain tämän maiseman kauneuden sydämessäni.

Olen melkein kuuro,
kuulen vain lakeuden rikkumattoman hiljaisuuden.

Vedän keuhkot täyteen ilmaa ja puhallan hitaasti nautiskellen ulos,
kun etäältä kuulen etelään lähtevän joutsenparin kutsun.

Seuraan lumoutuneena miten pari nousee siivilleen ja
kauniisti kaartaen ne katoavat joenmutkan hellään huomaan.
Mielessäni pyydän niille varjelusta pitkälle matkalleen.

Annan sitten katseeni liukua hitaasti,
yli ruohottuneiden, pajuisten ojien,
yli tummanpuhuvien peltosarkojen,
jotka odottavat lumipeittoa suojakseen.

Siellä täällä seisovat ladot saavat sydämeni sykkimään.
Ne kertovat omaa kaunista kieltään ”pohojalaasuuresta”.

Nautin tästä ohikiitävästä hetkestä lakeuden edessä.
Tämä on se maisema, jota rakastan.

Iltahetkiä Alajoella

Alajoki on paikka,

jossa voisin istua vaikka tuntikausia,

jossa voin hengittää syvään ja vapaasti,

joka voimaannuttaa, herkistää,

jonka kauneutta ei himmennä mikään,

jota vain yksinkertaisesti rakastan.

Vanha lato Alajoella

Kauan sitten olit loistossasi
vakaana ja ylpeänä seisoit omalla paikallasi.

Tarjosit kuivan paikan, suojaisan tilan,
muodostit ystävinesi lakeusmaisemaan ainutlaatuisen latomeren.

Nyttemmin ovat päätyhirret ryhtinsä menettäneet,
osaksi lahonneet jo maahan saakka,
talonväki piikoine ja renkineen iäksi pois lähteneet.

Viimeisillä voimillasi kannattelet
harmaita, hopeisia lautoja,
muistat, kuinka monesti tarjosit heinäväelle
odotetun lepohetken,
kuumaa kaffia ja nisun palasen,
muistorikas hetki läheisten kesken.

Kurkihirtesi ja koko olemuksesi
voisi kertoa monta tarinaa menneiltä vuosilta,
vielä tänäänkin vaalit väsymättä
rakkaan, menneen ajan muistoa.

Tunnet miten aurinko,
vanha ystäväsi antaa sinulle tukeaan,
siivilöit hellästi säteiden taianomaista, kaunista valoa,
olette yhdessä voimakkaita.

Tuo lämmin ystävyys,
etelä-pohojalaanen sisukkuus ja peräänantamattomuus,
saa jokaisen ohikulkijan niille sijoilleen pysähtymään,
näky riipaisee syvältä sielusta,
saa muistelemaan omaa menneisyyttä,
– aika pysähtyy.