Kuinka monta kertaa perheenpää
on tullut raskaan työpäivän jälkeen kotiin,
istunut kotiportaille, hengähtänyt syvään,
kiittänyt mielessään hyvästä päivästä ja
tullut onnellisena perheensä luo.
Samoin on äiti yhtä usein lähtenyt karjan luo
aamu- ja ilta-askareilleen, paijannut lopuksi
navetan uusinta, pienintä vasikkaa.
Tupaan tullessaan hän on ottanut pyykkikorin portailta ja
tullut sisään jatkamaan kotitöitä.
Nuo portaat ovat olleet parhaimmillaan
vastalakaistuina hiekasta tai lumesta.
Ne ovat koonneet koko perheen yhteen.
Juhannuksena koivut ovat reunustaneet portaidenpieliä ja
jouluisin ne ovat saaneet lyhdyt valoikseen pimeään aattoiltaan.
Nuo portaat ovat nähneet koko elämän kirjon.
Ne ovat nähneet kaiken aina lasten ensiaskeleista lähtien.
Milloin on ollut ilon, milloin surun päiviä,
mutta aina on ollut yhtä hyvä tulla kotiin.
Niin paljon elämää, niin paljon rakkautta,
niin paljon toiveita ja unelmia.
Nuo rakkaat, uskolliset kotiportaat
odottavat yhä vakaina tulijoita,
säilyttävät muuttumattoman arvonsa
lämpimän, vihreän sammalpeiton alla.
Helmiä lakeudelta 