Rockyn kuulumisia

Tervehdys kamut,

Mä leikin täs yks päivä emännän kaa arvausleikkiä. Emäntä ihmetteli, että mistä eteisen matolle ilmestyi ihan niin kuin viinipullon korkista paloja. No, tarkemmat tutkimukset johtivat mun ulosheittoon. Sehän oli vaa leikkiä, ajattelin, mutta erehdyin. Emäntä ripitti mua ja isäntä piti saman messun.

Musta se juttu ei ollu big deal, mutta kai mun täytyy jättää pääoven vanha kynnyslista rauhaan, niin tai siis se mitä siitä nyt sitten jäi jäljelle. No, mähän tein oikeastaan vaan palveluksen ihmisille. Se lista oli niiin sikahapero, että sen aika olis kyllä tullu tappiin ilman mun järsimistäkin.

Joulu, mun eka joulu oli great. Isäntä toi mulle jytkypötkön sikaihkua koiranmakkaraa ja sain vielä tavallistakin enemmän rapsutuksia ja silityksiä, koska väki oli jouluna kotona. Oon jo sen verran fiksaantunut, että saan olla nyt koko ajan pääeteisessä eli yötkin. Vähän mä oon pollea, kun muhun luotetaan, mutta oonhan mä jo reilut 6 kuukautta vanha.

Työkenkien maistelut ja roskapussin kaivelut oli parasta jättää omaan arvoonsa, koska haluan olla tapahtumien keskipisteessä, enkä jossain takavasemmalla arkieteisessä mistä en näe ketään enkä mitään mitä mun perheessä tapahtuu. Mun ihmiset osaavat arvostaa sitä, että meidän talossa on taas vahtikoira ja se oon mä.

Uudenvuodenaattona isäntä osti jotain ilotulitteita-mitä-lie. Jänskätti vähän kun isäntä rupes totuttamaan mua pieniin papatteihin. Mä en oikein tienny miten niihin pitäis suhtautua, mutta ne haisi tosi kummalta ja niistä tuli kimakoita ääniä. Paljua täytettiin vedellä & lämmitettiin useampi tunti. Kyllä mä ihmettelin, että miksi kummassa ihmiset tykkää grillata ittiään kuumassa vedessä pipo päässä. Ne istuivat pienessä tilassa, jutteli ja jutteli ja kävivät välillä sisällä ja eikun taas paljuun. Pöllöjähän ne oli.

No, illalla siirryttiin järeämpiin raketteihin. Musta oli turvallisinta maata emännän jalkojen juuressa ja kattella sitä pommitusta takaterassilta tuulen suojassa. En välittänyt siitä valoshow-touhusta yhtään. Oli vaan mukava mammia emännän lähellä ja olla silitettävänä.

Uudenvuodenpäivänä autoin emäntää keräämään ulkoa rakettien jäännöksiä. Ne mustiksi palaneet rakettilaatikonrepaleet vetivät mua kummasti puoleensa. Mä en kertakaikkiaan voinut vastustaa niitä ja niinhän siinä sitten kävi, että tohkeissani revin emännän rakettiroskilla täyttämän jätesäkin. Voi appajee, emäntä kattokaas meni välillä tupaan lämmittelemään ja sillä aikaa mä ”vaivihkaa” kävin tutustumassa jätesäkin sisältöön. Pitihän mun ottaa selvää, että tuoksuuko joka raketti erilaiselta ja tuoksuihan ne. Piti myös selvittää, ettei niihin ollut jäänyt yhtään suutaria.

Nämä mun seikkaperäiset tutkimukset keskeytyi kerrasta, kun emäntä ampaisi takaisin ulos. Hän ilmoitti erittäin selvin sanoin, mitä mieltä oli mun ”auttamisesta”. No, sen verran liukkaasti emäntä nakkeli jämät uudestaan jätesäkkiin, että olin loppujen lopuksi aika tyytyväinen itteeni. Emäntä sai hyvän aamujumpan ja kävelykin onnistui paljon rivakampaa tahtia kuin tavallisena aamuna. Mä siis vaan hoidin hommani, kun kerta oon emännän personal traineri.

Monena aamuna on ollu niin paljon pakkasta, ettei mua oo oikeen huvittanu lähtiä ulos aamupissille. Eteisen matolla on niin mukava köllötellä. No, sinne kylmään oon kuiteskin aina seurannut vuoroin isäntää ja vuoroin emäntää. Rakastan hyppiä korkealle ilmaan ja yrittää ottaa lumihiutaleita kiinni. Isännän rankakasassa on kans kiva käydä tutkimusmatkoilla, koska yks päivä hokasin siellä asustelevan hiiren. Ihmiset nauraa mulle, kun mun kuononpää on aiwan lumesta valkoisena.

”Jaiks” sanoi emäntä yks aamu, kun sitoi kengännauhoja ja mä meinasin just päästä ohimennen nuolaisemaan poskea. Mä oon kuulemma emännän ”kultamussukka”, ”lutuna”, ”äitin rakas” mikä-lie, mutta pientä pusua ei voida vaihtaa – ihme touhua.

Rakkaudella Rocky

P.S. Emäntä laittoi Instagramiin musta enemmänkin kuvia.

Mainokset

Hautausmaalla jouluaattona

Valkoisten lumikiteiden peittämä maa
kutsuu tulijoita hiljentymään.
Lumi on laskeutunut pehmeästi puiden ja
hautakivien peitoksi. Se pitää hellästi
suojissaan omat rakkaamme.

Hautausmaa koskettaa jokaista eri tavoin.
Miten paljon unelmia, elämää ja rakkautta
tämä paikka kätkeekään sisälleen.

Toinen on menettänyt rakkaansa
jo aikoja sitten, toinen vasta äskettäin.
Kuka käy mielessään läpi muistoja,
kuka viime kohtaamista.
Side menetettyyn rakkaaseen
on kaikilla erilainen.
Suru tuntuu kuitenkin jokaisella
ihan samassa paikassa, sydämessä.

Vaitonaiset kulkijat, perheenjäsenet
kunnioittavat hautoja ja kulkevat hiljaa
toinen toisensa jalanjäljissä.
Kuin sanattomasta sopimuksesta
nyökkäämme toistemme ohi kulkiessamme.

Sytytämme kynttilät omille rakkaallemme.
Tässä viileässä, talvisessa aattoillassa,
kynttilöiden valo valaisee surevien läheisten kasvot.
Tuo valo tuo mukanaan lämpimän olon,
lohduttaa omalla ihmeellisellä tavallaan.

Olemme jokainen omissa ajatuksissamme,
mutta täällä hautausmaalla, tässä hetkessä
jaamme surun.

Tässä yhteisessä surussa on
hiljaista voimaa, toivoa ja rakkautta,
joka auttaa meidät huomiseen.

Hyvän joulumielen ainekset

Kauneimmat joululaulut,
tilaisuus joka yhdistää kaikki läsnäolijat herkin, tutuin sävelin.
Laulujen sanat tuovat mukanaan lämmön ja rakkauden,
sen aidon joulumielen, joka on kyynelin kehystetty.

Vanha, minne lie värinsä pudottanut kuusenjalka,
jota etsitään aaton aattona kissojen ja koirien kanssa.
Kukaan ei ensin muista, mihin se vuosi sitten laitettiin,
mutta aina se jostain ilmaantuu.

Kahden jo edesmenneen mummun reseptillä
valmistetut jouluherkut,
jotka tuovat heidätkin mukaan juhlaan.

Pienten serkusten odottavat ilmeet,
kun he kurkkivat ikkunasta toiseen
nähdäkseen, josko se pukki nyt tulisi.
Molemmat ovat jo niin isoja, etteivät enää usko pukkiin,
mutta joulu ei kertakaikkiaan tule ilman Tapio-pukin vierailua.

Rakas, vaikkakin rispaantunut ikkunakoriste 20 vuoden takaa,
joka ottaa ruokapöydän päässä vuosi vuodelta oman paikkansa,
vaikka koristeet ovat osin jo tippuneet.

Perinteinen joulukinkku, jonka paistaminen on joka joulu seikkailu,
koska miten se kinkkumittarikin on aina ensin hukassa.
Lopulta kinkun vastustamaton tuoksu leijuu ympäriinsä ja
saa nousemaan ylös aattoaamuna.

Jouluaattoillan myöhäinen messu kirkossa kruunaa koko päivän.
Penkissä jokainen saa hiljentyä omin ajatuksin ja
kiittää Taivaan Isää rakkaista läheisistä.