Olet jo neljän viikon ikäinen

Nukut rauhassa sylissäni,
tuhiset itseksesi,
kismittelet kuin kissanpoikanen,
muiskuttelet huuliasi.

Kasvoillasi on ihania ilmeitä,
välillä pienet silmäkulmasi ovat rutussa,
välillä suusi sulaa veikeään hymyyn.

Istun hievahtamatta lepotuolissa,
ei ole kiirettä mihinkään,
koska olet sylissäni.

Katselen kasvojasi.
Miten suloinen oletkaan,
en tiedä mitään rakkaampaa
kuin sinä, pieni pojanpoikani.

Olen täysin lumoissasi, kun heräät.
Katsot kauniilla silmilläsi ja
pidät käsiäsi yhdessä.
Sinun on lämmin ja hyvä olla.

Kunpa voisin saada talteen
jokaisen yhteisen sekunnin
yhdessä huumaavan vauvatuoksusi.
Pakkaisin ne molemmat
hellästi ja rakkaudella hillopurkkiin.
Kietoisin ympärille vaaleansinisen rusetin.

Miten tämä pieni rakas
voi tuoda niin suuren rakkauden mukanaan.

Miten siunatuksi sitä voikaan itsensä tuntea,
kun saan olla elämässäsi.

(Kuvan on ottanut mun miniä Mira Korpitie.)