Toinen toista varten

Yksinäinen
Kuivalla maalla tai melkein upoksissa
Kylmissään, hylättynä, unohdettuna
Kaikkensa antaneena
Raskas suruviitta hartioillaan
Odottamassa, että joku tulisi
Korjaisi, välittäisi, päästäisi lämpimään

Pysähdy kiireesi keskellä
Anna pieni hetki ajastasi
Ota siipiesi suojaan
Läheisesi, ystäväsi tai rakkaasi
Joku tarvitsee sinua juuri nyt

Yksi puhelinsoitto herättää eloon
Yksi käden ojennus palauttaa elämänilon
Yksi sana avaa kokonaisen maailman
Yksi pieni hetki antaa syyn uuteen aamuun

Kihlautuneille

Se ihana tunne koko kehossa,
kun perhoset kaartelevat mahanpohjassa.

Se ilon ja onnen määrä,
kun katsotte toisianne ja hymy valaisee kasvonne
kun toinen aloittaa lauseen ja toinen lopettaa,
kun vain olette olemassa – toisillenne.
Muuta ei tarvita.

Onko maa mustaa vai jo lumesta valkoisenaan,
onko taivas kirkas vai vielä pilvien peitossa.
Ei mitään väliä, koska te näette
koko maailman ihan uudessa valossa.

Väliä on vain teillä kahdella – rakastuneella.
Saatte aloittaa jokaisen aamunne yhdessä
vierellänne se kaikkein rakkain.

Arvostakaa toinen toistanne,
nauttikaa pienistäkin yhteisistä hetkistä,
rakastakaa ja rakastakaa yhä lujemmin.

Pyydän taivaan enkeleitä
suojelemaan yhteisen polkunne ja
antamaan rohkeutta elää yhdessä
myös niinä sateisina ja tuulisina päivinä,
joita elämä heittää välillä eteemme.

Ensimmäinen lapsenlapseni

Tummat, kauniit silmäsi
katsovat tutkivasti ympärilleen.

Ihmettelet kaikkia värejä ja ääniä.
Mikä ihme tämä paikka on,
täysin erilainen kuin mihin olet tottunut.

Kätesi etsivät jotain, jotain mihin tarrautua.
Pian löydät vanhempasi sormen.
Olet välillä äitisi välillä isäsi rinnalla.
Tutut, turvalliset sydänäänet tuudittavat sinut uneen.

Kyselen vanhemmiltasi päivän kuulumisia
ja olen heistä tavattoman ylpeä.
Kuinka heidän elämänsä muuttui hetkessä,
miten kauniisti he yhdessä hoitavat sinua.

Sinä viaton rakkauspakkaus sulatat
kaikkien sydämet vain olemalla olemassa.

Tulla mummaksi, miltä se tuntuu?

Olen niin onnellinen ja kiitollinen,
että saan olla mumma.

Odotan aina tapaamistamme.
Kun näen sinut, kun pidän sinua sylissäni,
siinä hetkessä on kaikki.

Itku polttelee luomien takana,
mutta ne ovat ilon ja kiitoksen kyyneleitä.

En saa tarpeekseni ihanasta tuoksustasi,
suloisesta olemuksestasi
sinusta rakas lapsenlapseni.

Otan vastaan jokaisen päivän
ilman kiirehtimistä,
nautin, hymyilen ja kiitän
yhteisestä ajasta kanssasi.

Toivon, että osaisin olla sinulle mumma,
johon voit aina luottaa,
jonka kanssa sinun on hyvä olla.

Rakastan sinua ehdoitta nyt ja aina.

Rakas Taivaan Isä,
siunaa ja varjele lapsenlapseni.

Turvallisessa sylissä

Jo ensi hetkestä lähtien
saamme elää taivaan tähtien alla.

Elämä kuljettaa meitä jokaista
ennalta määrättyä polkua.

Vaikka välillä väsymme,
kadotamme ehkä elämämme suunnan
tai jopa itsemme, emme ole koskaan yksin.

Vaikka menettäisimme välillä uskomme tulevaan,
toiveemme valuisivat syvälle hiekkaan,
rukouksemme eivät silti jää kuulematta.

Saamme tänäkin jouluna toivoa ja lohtua.
Taivaan Isä ja suojelusenkelit ovat mukanamme.
He pyyhkivät kyyneleemme, kantavat
ja kannustavat meitä elämään elämäämme
rohkeasti ja pystypäin.

He pitävät meitä sylissään,
tuudittavat uuteen aamuun.

He ovat lähellämme joka hetki.
He eivät jätä ketään yksin.

* * *

Hyvää Joulua & Onnellista Uutta Vuotta 2020
ja lämmin kiitos tästä vuodesta!

Viirestoista päivä toren sanoo

Oon orottanu ja orottanu ja oikeen totta viä orientootunu, mutta pettäny itteni kerta kerran jäläkehen.

Ajatelkaa ny, notta mä oon suunnitellu excelihin ohojelmat, mutta sitte vaa jääny taas orottamahan jotaki merkkiä, joka olis antanu mulle potkun pyllylle. No, ku sitä merkkiä ei oo tullu, oon antanu ittelleni periksi. Ookko sä itte keskenäs koskaan ajatellu, notta minkälaanen sen MERKIN pitääs olla. Voi hyväänen, ensunkahan mä sitä ainakaan tunnista, en tiätenkään, enkä toresta haluakkaan, mähän joutuusin aloottaa. Eikö ookki niin palio helapompaa rössähtää sellaasen Tupla-suklaan (siis king size-koko-mikä-liä se tiätysti pitää olla, koska piänemmästä ei tuu ku vihaaseksi) kans soffalle ja kattoa jotaki viälä siirappisempaa ohojelmaa. Jospa mä alootan taas ens kuus, 15. päivä. Ja eikun Tuplaa naamariin, ku soon nii riivatun hyvää.

Tiatoa oman kropan huallosta ja terveellisistä asioosta tuloo tuutin täyreltä, notta kysymys onki siitä, että josko vaa jaksaas ne asiat sisäästää. Mulla oli jo muksuna vahaa korvis ja niitä piti käyrä oikee teekoos viruttelemas. Soli kumma tunne, kun sellaasella isoolla ruutalla tyännettihin lämmintä vettä korvahan ja vaha tuli pois. Kumaji vaa tyhyjäs pääs ja olisin varmasti kuullu, jos koppakuariaanen olis heittäny voltin teekoon laattialla. No, mun olis vissihin pitäny käyrä toisenki kerran, koska ainaki nämä terveysasiat ei oo päässy välikorvaa likemmäs aivoja. Tiatoosuus ei oo siis päässy liiemmälti kasvamahan.

Se pitää tunnustaa, että käyn kyllä äiteen kans Kuntsarilla allasjumpas. Se on aivan parasta liikuntaa. Moon sanonu, että moon ku valas siälä veres, paitti etten osaa sukeltaa. Potkiin, husiin ja teen mitä vaa jumppari keksii, koska mikää liike ei tee veres kipiää. Soon niin kokonaasvaltaanen liikuntamuato ja mikä toinen yhtä tärkiä asia allasjumpas on, on ne toiset kellokkahat, jokka on kans siälä jumppaamas. Me vaihretahan kuulumisia, vitsaalemma ja pölläälemmä, välis meinaa mopo karaata käsistä, mutta kun jumppari aloottaa tunnin, kaikki orottaavat kiltisti, notta minkälaasia liikkehiä sitä tänään maharethan jumpata.

Silti yksin allasjumppa ei riitä, vaan tarvitahan järeempiä ottehia, notta saataas allit ja muutkin tyystin alahapäin valuvat kropan osat vetriämmiksi. Moon tullu siihen tuloksehen, notta mulle sopivin liikuntamuato allasjumpan lisäksi on kävelylenkit Rockyn kans. Ei tarvitte ostaa hikinauhaa, eikä timmiä, kallihia teryleeniä, ei tartte maksaa salikorttia, eikä lähtiä tiättyhyn aikahan, mutta tämä karvaanen kaveri on taatusti aina valamis lähtemähän joukkohon.

Ei enää turhia, olemattomia lupauksia, vaa soon ny menoa. Oma kroppa huutaa sikalujaa, notta ” Herää pässi ja herääkin tällä kertaa kunnolla”. Niin, no ensunkahan mä ny ennen Uutta Vuatta aloota. Tua 15.1.2019 tuntuus jotenki sopivammalta, kerkiää vähä eres orientoitua ajatuksehen, että ny SE alakaa.

Jos tunnistat ittes näistä jutuusta ja ajatuksista, tuu mun följyhyn, mutta keksi ensiksi ittelles sopiva liikuntamuato. Jokaasen pitää löytää se oma kuntoolumuatonsa sekä laittaa ittellensä tavoottehet.  Minen sitouru mihinkään täyrellisehen suklaakialtolakihin, tiättyhyn kilomäärähän, aikamäärähän tai muuhunkaan sellaasehen, jonka varmasti tiplaan. Mun tavootes on yksinkertaasesti: ”Paree olo & miäli kesäksi”.

Alootethan yhyres tammikuun 15. päivä 💜.

Uuden vuoden lupaus 2019

Lupaan jatkossakin ajatella höyhenenkeveitä asioita,
kun napostelen suklaata hyvän omantunnon kera.

Lupaan yrittää olla ”jumpittelematta” rakkaalle miehelleni,
mutta voin lipsua joskus – vahingossa.

Lupaan olla oma höpsö itseni
meni sitten syteen taikka saveen.

Lupaan kirjoittaa lohdutuksen ja ilon sanoja
niin kauan kuin vain sanoja mulle annetaan.

Lupaan jatkossakin halata kaikkia rakkaita ja läheisiä
– toki uusiakin ystäviä.

Lupaan jatkaa elämääni samalla kaavalla
eli noudatan hyväksi havaittua mottoani:
”Parempi hetken hävetä, kuin kauan katua.”

Lupaan olla jatkossakin ystäväsi,
auttaa ja lohduttaa, olla lähelläsi.