Nyt on se hetki

Nyt on se hetki,
kun ilta-aurinko alkaa käydä nukkumaan
ja laskeutumaan mailleen.
Taivas on uskomattoman kaunis.
Kaikki nuo värit toinen toistaan kirkkaampia,
sinua, juuri sinua varten taivaalle luotuna.

On se hetki,
jonka et tahdo loppuvan – koskaan,
jolloin tunnet olevasi elossa surusta huolimatta.

Pehmoiset kumpupilvet kerääntyvät ryhmiin,
edeten hiljaa yhdessä yli taivaan.
Toinen toistaan odottaen ne lipuvat eteenpäin,
niillä ei ole kiirettä mihinkään.
Katselet tätä kaunista luonnon näytelmää
painaen kaikki taivaan värit ja tunteet sydämeesi.

On se hetki,
kun sydämessäsi sanot ”Näkemiin rakas”,
kun tunnet olevasi lähellä häntä,
kun haluaisit vain ajan pysähtyvän.
Tunnet itsesi pieneksi tämän kauneuden keskellä,
mutta samalla imet itseesi uutta, sisäistä voimaa.

On hetki sinua ja suruasi varten.
Ja juuri sillä hetkellä, kyyneleet tulevat.
Nuo pienet kyynelpisarat kertovat ikävästä.

Pian aurinko on laskenut nukkumaan.
Huokaiset syvään, seuraat vielä katseellasi,
miten kumpupilvet jatkavat yhä matkaansa.
Ne kulkevat väsymättä eteenpäin.

Nyt on se hetki, jolloin ymmärrät,
että suru tulee muuttumaan, ja
että elämä tulee jatkumaan.

Elämä tulee jatkumaan.

sdr

Heinähangot liikkeelle osa 2/2

Kuivien heinien hakureisut ovat niitä kaikista parahimpia muistoja lapsuuresta. Isä nosti kaikki meirät kuus sisarusta heinäkärryyhin. Kärryjä veti meirän pikku-Valametti.

Tuuli vaa tuiverti tukas, kun lähärimmä pitki vanhaa Lapuantiätä kohti Hirviniämiä hakemhan heiniä. Tiä oli hiatatiä, se pöläji ja oli kuappaanen, mutta se oli silloon vaa jännittävää. Aina kuapan tai vähän suuremman töyssyn kohoras me tenavat hypättihin ilamahan ja kilijuttihin onnellisina.

Isä tai joku veljiistä ajoo pikku-Valametilla pitkin peltua, otimma heinät seipähiltä hangoolla ja talikoolla ja kuarma sen kun kasvoo ja kasvoo. Kun kuarma oli sitte valamis, isä solomitti köyren kärryn perähän ja heitti ja solomii toisen pään kuarman yli kärryn etupäähän. Näin isä varmisti, notta heinät pysy kyytis. Lopuksi isä auttoo meirät kaikki muksut heinäkuaraman päälle ja vannotti pitämhän köyrestä kiinni. Me lupasimma ja sitte lähärettihinki kotiapäin. Kotimatkalla oli vastas huikaasevan korkia ja pitkä alamäki. Näin aikuusena tua sama mäki ei näytä aivan niiiin korkialta, lakeuksilla kun kerran ollahan, mutta piäneni se mäki oli isoo.

Muistan viäläkin ja ottaa vattan pohojasta, ku muistelen kuinka isä otti aina alamäkehen lähties lippalakin päästänsä, vilakaasi taakse, notta kaikki kuus tenavaa oli kyytis ja eikun lähärettihin viilettämähän mäkiä alahan. Voi poijaat, mikä huikia tunne se oli, ku tuuli otti silimihin ja lasku salapas hengen kiinni. Me kikatettihin poikien kans aivan hysteerisinä joka kerran, ku sitä mäkiä tultihin alahan. Tuan mäen alastulemisen merkitystä ei koskaan vähentäny vuaret eikä laskukerrat.

Kaarroomma pikku-Valametilla pihaan ja siinä vaihees mulle tuli aina rimakauhu, ku muistin notta niin täältä heinäkuarman pitää taas tulla alahankin. Pikkuvelijet liuúttivat ittensä yksitellen sulavasti alahan ja rupesvat sitte maanittelemahan mua, että ”Tuu ny hyväänen alahan siältä!” Minä istuun vaan ku sualapatsas kauhusta kankiana ja puristin köyttä rystyyset valakoosena. Ei auttanu ku isän tulla mun kohtahan heinäkuarman viärehen ja vasta kun näin isän isoot ja turvalliset käret kurkottamas mua kohti, tohoriin päästää köyrestä irti ja laskia isän sylihin.

Meirän navettalato kotona oli torella jännittävä paikka. Siälä me monesti leikittihin juluki ja salaa, luvan kans ja välillä ilamankin. Laros oli tosi metkaa hyppiä ylisiltä silloon, ku heiniä oli melekee kattoa myären. Isä tykkäs pitää navettalaros heinät ojennukses lehemiä varten, eikä tykänny meirän hyppyhetkistä, kun heiniä roikkuu siälä täälä ja polokeentuu käytävälle. Meillä tenavilla riitti jännittävää tekemistä, kun harva se ilta hipsiimmä navettalarosta navetan pualelle vasikan kettahan tai maitohuaneesehen ja vakliimma isää ja äitiä askarehilla.

Mun velijet olivat oikee heinätunnelitaiteelijoota. Ne tekivät kaiken maailman onkaloota ja labyrintteja heinien sisälle. Mulla onnettomalla oli jo silloon suljetun paikan kammo ja sainkin aikahan veljien keskuures monet naurut, kun uskaltauruun kans konttimhan tunnelihin ja tuli paniikki. Hätäännyyn, ku tunnelis tuli joku ahtahan tuntuunen paikka, heinät kraapii naamaa ja tuli tosi aharistava olo. No, tunnelihin tuli sitte vaa taas isosiskoon kokoonen reikä.

Meirän isällä oli kiirusta kesällä peltohommis. Juhannuksen tianoolle kuuluu perinteenen tuarehen AIV-rehun kerääminen. Isä keräs rehua pelloolta JF-nimisellä niittosilappurilla. Heinät tuatihin sitte kotia rehukärryyllä ja pureettihin kuarma elevaattorihin. Elevaattori oli pualestansa sellaanen kuljetin (niinku piäni vuaristorata), jota pitkin rehu nousi korkialle AIV-tornihin ja putos piänestä luukusta sisälle. Kun rehut oli kaikki tornis, isä levitti isoon muavin rehujen päälle ja päästi sitte vesiletkulla palio vettä painoksi ainaki metrin verran, notta rehu painautuu tornihin tiivihisti. Meistä tenavista AIV-torni olis ollu aivan täyrellinen uimapaikka ja oltaas voitu uiskennella siälä, ku parahimmakki johnnyweismullerit, mutta se oli eherottomasti kiälletty huvittelumuato. Rehu olis nimittäin menny pilalle, jos se vesi olis päässy sinne päälle valumahan.

Tämä kuva on meirän perheen alapuumis se ainut pikku-Valametista ja siksi niin rakas. Juhannuksen kunniaksi oli myäs koristehet sitä myären elikkä kaks koivun karahkaa.

dav

Sinä olet meistä

Rakastimme, hellimme sinua
jo ennen kuin tulit.

Valmistelimme kotimme sinua varten.
Mikään kirja, oppi, lukeminen,
ei kuitenkaan valmistanut meitä
siihen ihanaan tunteeseen,
ihmeelliseen rakkauteen,
kun vihdoin saimme sinut syliimme.

Täytit kaikki toiveemme,
sulatit heti sydämemme,
valaisit koko maailmamme.

Kun sinä vain olet siinä,
sydämemme lyövät samaan tahtiin,
emme saa sinusta irti katsettamme,
emme saa sinusta tarpeeksemme.

Nuo suloiset, pienet kasvot,
ihanan täydelliset sormet ja varpaat,
tuo tuhina joka vie sydämen mukanaan
ja kuinka hyvältä tuoksutkaan.

Kuinka ihmeellinen tunne,
olla vaan lähekkäin – kaikki kolme.

Olet meidän lapsemme,
olet syntynyt rakkaudestamme,
mitään siihen lisäämättä ja pois ottamatta.

Rakas Taivaan Isä,
lähetäthän suojelusenkelin matkallemme.

Tämä runo on omistettu eräälle uudelle perheelle
ja varsinkin urhealle äidille.





Voimaruno ystävälleni: Katse tulevaisuuteen

Seisot aallonharjalla
myötätuulessa, iloisena ja
valmiina hyppäämään.

Reppuusi on pakattu kaikki
rakennusaineet uuteen
elämänvaiheeseen.

Mukanasi ovat kaikki rakkaasi,
perheesi, ne kaikkein läheisimmät.

Sydämesi on täynnä rohkeutta.
Mielesi on avoin ottamaan vastaan
kaiken mitä tulevaisuus tuo eteenne.

Sielussasi asuu
kiitollisuus kaikesta menneestä,
ripaus haikeutta hyvistä hetkistä,
jännitys suuresta tuntemattomasta.

Saat aloittaa puhtaalta pöydältä.
Edessäsi on uusi alku, uusi elämä
itsesi ja perheesi parhaaksi.

Hyvää & turvallista matkaa, ystäväni.

Lukakselle 9.5.2021 ”Kun olet luonamme”

Hymyilevät kasvosi ilmestyvät eteisestä,
hihkaiset ”Heiii” ja olet kädet ojossa tulossa syliin.
Tunnen kuinka pienet sormesi hakeutuvat kaulalleni
ja halaat kovasti. Tuskin ehdimme ottaa ulkovaatteet pois,
kun olet jo menossa katsomaan lelulaatikkosi aarteita.

Luemme kirjaa yhdessä ja hymyilet matkiessani kotieläinten ääniä
Onneksi kirjassa on paksut sivut, heikommat eivät tätä lukuvauhtia kestäisikään.

Pian liut alas sylistäni ja juokset kohti eteistä: paappa tuli kotia.
Koko olemuksesi jännittyy, kun näet paapan
ja traktorin. Toistelet ”Paappa” ja pörräät matkien
koneen ääntä. Sinulla on niin kiire paapan syliin,
että et millään malttaisi odottaa paapan käsien pesua,
vaan pompit paapan housunlahkeesta kiinni pitäen.
Vihdoin pääset syliin ja halaat kovaa. Molempien kasvot tulvillaan rakkautta.
On paapan päivän paras hetki.

Juoksette kilpaa vintinportaille, kumpi ehtii ensin.
No Lukas tietenkin, mutta paappa hyvänä kakkosena
turvaamassa noususi.

Maailma on täynnä ihmeellisiä,
uusia asioita, jotka vain odottavat tutkistelemista.
”Ka” ja siellähän se on Rocky-koira
”Ka” ja se taas on mikro,
Missä Lukaksen nenä, silmät, entäs suu?
Opetat meille aikuisille,
miten yksinkertaiset asiat ovat parhaita ja
onnistumiset ovat pienestä kiinni.

Rakas Lukas, kun olet sylissä
hymysi on viaton ja ihmeellinen.
Siinä hetkessä on koko maailmamme.
Emme olisi mieluummin missään muualla,
kun juuri tässä huoneessa, tässä hetkessä.

Yhteinen aika kuluu kuin siivillä,
ja pian on taas kotiinlähdön aika.
Tulethan taas pian.
Olet niin rakas ja ihmeellinen.

Saada olla mumma ja paappa
parhaat tittelit ikinä

Rakkaus läsnä joka hetki

Katson syvälle silmiisi.
Olemme yhtä kuten aina ennenkin.
Yhteiset vuodet ovat hitsanneet meidät
vain yhä tiukemmin yhteen.

Painan pääni rinnallesi.
Kuulen vahvat, voimakkaat sydänäänesi.
Joka lyönti antaa minulle toivoa ja uutta voimaa.
Se on se rakkain ääni maailmassani.
Vaikka tiellemme on tullut mitä vastoinkäymisiä,
pelkkä sydänäänesi kuuleminen on aina kantanut seuraavaan päivään.

Jokainen eletty hetki, se kaikkein pieninkin,
on lähentänyt meitä.
Tämä yhteinen elämänkaaremme,
täynnä iloa, surua, elämää joka solulla.

Elämä on tässä ja nyt,
kun istumme lähekkäin,
kun olemme hiljaa ihan ääneti
kun vain sydämemme puhuvat keskenään.

Se on tässä ja nyt,
kun käteni on kädessäsi,
kun olemme osa toistamme,
kun olemme vahvoja yhdessä.

Otamme vastaan jokaisen uuden päivän,
antaen voimaa toinen toisillemme.

Rakas Taivaan Isä, olet ollut aina kanssamme.
Suothan meille vielä monta samanlaista, rakkauden täyteistä hetkeä.

DBS-leikkaus on tehty

DBS-leikkaus on nyt tehty ja pääsin 16.6. tiistaina kotia.
Olo on hyvä ja olen ollut Parkinson-kivuista vapaa jo monta päivää.
Tilanne ei välttämättä ole pysyvä, mutta mennään päivä kerrallaan.
Tulevat viikot näyttävät, mikä on olotila, kun aivojen turvotus laskee.
Olo on vapautunut eikä vähiten uuden hiusmuodin ansiosta.

Lämmin kiitos teille ihan jokaiselle, jotka viestein ja soitoin kannoitte mua koko sairaalassa olo ajan.

Kirjoitin ennen sairaalaan menoa murrepakinan lapsuuden juhannuksesta. Se tässä alla luettavaksi. Tuun takaisin eetteriin, kunhan ensin vähän huilaan ja kerään uusia voimia.

Halauksin!

Satu Hautamäki

Juhannusmuistoja

Kuusilapsises perhees riitti menoa ja melskettä ympäri vuaren. Äiti oli kyllä ihime äiti. Meille kaikille riitti aina puhurasta ja ehejää vaatetta päälle. Vanha parhaat päivänsä nähäny pesukone yritti selevitä siatokykynsä äärirajoolla kovas käytös. Pesun jäläkehen kaikki vaattehet kuivattihin kertakaikkiaan piänes pannuhuanehes, siis vaatemäärähän nähären piänes. Tavallisesti tehtihin viikkosiivot, mutta kaks kertaa vuares eli jouluksi ja juhannukseksi tehtihinki sitti isoompi siivoussavotta. Yhyres tehtihin, kuka enemmän, kuka vähemmän, mutta koko taloo kiilti puhtahana ja niin sai juhannus tulla.

Me orotimma aina veljien kans koko vuaren tätä päivää. Juhannus oli nimittänsä se päivä, jona saimma juara niin palio limsaa kun vaa jaksoomma. Me ei meinattu millään malttaa orottaa, koska saarahan avat ekat limsapullot. Isä haki meille Pernaan kaupasta Matilta hervottoman kasan limsaa: oli Pommacia, Jaffaa, Seven Upia, Ananas-limsaa, Friscoa. Niin ja olihan siälä koris sittisoodaakin, mutta se ei ollu meirän miälehen.

Pullot jaettihin kristillisesti tasan, eikä haitannu vaikka hiilihappo pakkas mennä nenähän, oli ne nii hyviä. Näin aikuusena täytyy kyllä myäntää, notta ne limsat oli nii makeeta silloon, jottei haitannu, vaikka seuraavaa juhannusta piti taas orottaa kokonaanen vuasi.

Isän kans haettihin keltaasella pikku-Valametilla komiat koivut korvelta. Isä teki rautakangella kaks reikää maahan tuvan ovensuuhun portahien molemmille pualille ja löi koivut siihen pystyhyn koristeeksi. Juhannuskoivujen ilimestyminen pihapiirihin ja sinivalakoosen Suamen lipun nosto lipputankohon tekivät juhannusaatosta torellisen juhulan.

Illalla olikin sitte vuaros juhannusillan huipennus eli Lentäjien juhannusvalavojaaset Kauhavan Ilamasotakoululla. Kentälle kerääntyy niin valtavasti väkiä, että meirän silloosen Kauhavan kaikki tiät oli tukos. Väkiä lappas kentälle, kuka autolla ja kuka polokupyärällä tai kävellen. Kun olimma viälä piäniä tenavia, me ei menty kentälle saakka, vaan tungimma koko sakki ittemme autohon ja parkkeerasimme punaasen Taunuksemma Vääräjoen vartehen. Siältä oli huikiat näkymät kentälle, mutta sinne piti mennä aijoos, notta kerkes ennen illan H-hetkiä.

Meillä oli evähänä Hopiatoffeeta ja salamiakkimerkkaria. Isä kysyy kurispäältä, notta ottaasko joku viälä limsaa, mutta kiältäyryymmä arvokkahasti – kiintiö oli siltä juhannukselta jo täynnä.

Sitte kaunihis juhannusillas kävi kohahrus ja piänemmät muksut kiipesvät äkkiää vanhempiensa sylihin. Illan orotetuin hetki oli käsillä. Jännitys väreeli ilamas, kun Fougat ja muut mahtikoneet käynnistelivät moottoreitansa. Tuntuu, että koko maa jalakojen alla tärisi, kun koneet aloottivat näytöksensä. Toinen toistansa komiampia lentokonemuarostelmia ja kuvioota ilimestyy taivahalle.

Jos täs vaihees iltaa, kun lähes kaikki muut koneet olivat jo lentänehet, jonkun pikkutenavan kasvot olivat viälä ollehet hymys, tilanne muuttuu nopiasti. Draken-niminen peliättävän suuri lentokone kun käynnisti moottorinsa, meteli oli henkiäsalapaava. Tuntuu siltä, että koko taivas repiää, koska ääni oli torella kova. Illan juantajan äänikin häipyy kuulumattomihin ja piänimmät tenavat purskahtivat itkuhun. Draken halakoo taivasta. Ei riittäny, että laittoo käret korville, lentokoneen ääni jylisi ja tuntuu porautuvan sisuskaluuhin asti. Pikkuvelii huuti kauhuusnansa, notta ”Raakeli lentää”. Raakeli kun oli meirän mummun siskoon nimi.

Kun sitten pääsimmä pitkien autojonojen läpi kotia, kömmiimmä sänkyhyn. Juhannusaatto oli siitä erikoinen päivä, että silloon meitä ei tarvinnu komentaa nukkumahan. Tasaanen tuhina vaan kuuluu peräkamarista, kun koko sisarusparvi nukahti ihanan päivän jäläkehen. Juhannus oli taas kerran yliveto päivä, jota kannatti vuasi orottaa.

Se on rakkautta

Puhtaan valkoinen joutsen
ympärillään rikkumaton hiljaisuus.

Tuo joutsen täysin omassa maailmassaan,
ei huomannut ketään ohi kulkevaa.

Linnun koko maailma oli tässä ja nyt,
oli kuin kaikki muu olisi ympäriltä kadonnut.

Ihmiset kamppailevat kiireissään,
odottavat saavansa aikaan jotain suurta elämässään.

Hyvä ja merkityksellinen elämä
ei välttämättä ole mitään suurta ja isoa,
vaan se on iso joukko pienen pieniä asioita.
Ihan tavallista arkea, läheisyyttä, hyviä ystäviä ja omia rakkaita.

Yritetään elää niin kuin tuo ihana joutsen,
kiitetään yötä, joka tuo uuden huomisen,
huomioidaan jokainen läheinen,
arvostetaan jokaista pienen pientäkin tekoa.

Koska tämä kaikki kertoo rakkaudesta.

Olet rakas

Hyvää huomenta,
tämä on voimaruno rakkaalle läheiselleni,
joka pääsi sairaalahoidosta kotiinsa.
Hän on sairastanut pitkään,
mutta katsoo luottavaisena tulevaisuuteen.
Runon lopussa on hänen elämänohjeensa,
joka sopii meille kaikille.

* * * * * *

Olet aamulla ensimmäinen ajatuksissani,
ja se viimeinen joka jää illalla mieleeni.
Ennen nukahtamista toivotan sinulle hyvää yötä.

Elän mukanasi,
joka ikisessä hetkessä.
En voi olla lähelläsi,
mutta olen ajatuksin olkapäälläsi.

Uskosi on sinulle tärkeä ja suuri asia,
joka kantaa sinua tänäkin aikana
yhdessä lähimpiesi rukousten kera.

Sinulla on vielä edessäsi paljon tärkeätä tehtävää,
olla läsnä, olla lähellä, olla isä, aviomies, veli ja poika.

Olen pyytänyt Taivaan isältä,
että pääsisit pian kotiin rakkaittesi luo.
Rakkaiden, jotka rakastavat sinua ehdoitta.

Toteutukoon elämänohjeesi:
Käy miten käy niin hyvin käy kuitenkin.
Ei ole lopulta kun hyviä vaihtoehtoja.

Kun sydän jää

Tämän tervetulotoivotuksen kirjoitin serkkuni tyttärelle, joka palasi vapaaehtoistyöjaksonsa jälkeen takaisin kotiin.

Kun sydän jää

Sait elämässäsi mahdollisuuden
lähteä kauas, kauas toiseen maailmaan.

Et tarkalleen edes tiennyt mikä sinua odottaa,
mutta pakkasit matkallesi rakkaittesi rukoukset ja
sydän odotusta täynnä lähdit matkaan.

Näit, kuulit, haistoit ja tunsit ihan uusia asioita,
asioita, joita et voinut kuvitellakaan
niin hyvässä kuin pahassakin.

Et ole enää sama ihminen tai tavallaan olet – tietysti,
mutta nyt repussasi on niin paljon uutta sulateltavaa,
muisteltavaa ja ajateltavaa.

* * *

Anna itsellesi aikaa kotiutua, anna aikaa perheellesi,
kaikki on hyvin, ei ole kiirettä mihinkään.

Rakkaimpasi ovat rukoilleet puolestasi ja
odottavat sinua kotiin – niin kovasti.

Sinulle suotiin ainutkertainen lahja.
Sait tutustua uusiin ihaniin ihmisiin,
sait elämänkokemuksen, joka kantaa sinua pitkälle.

Ennen kaikkea sait kokea luottamusta,
rakkautta ja hellyyttä tapaamiesi ihmisten taholta,
varsinkin kaikkein pienimmät jäivät sydämeesi.

He ottivat sinut avosylin vastaan ja
pitivät sinua perheenjäsenenään.

Olit heille rakas ja he olivat rakkaita sinulle.

* * *

Eräs ystäväni sanoi kerran:
”Taivaan Isä on läsnä joka hetkessä,
joka paikassa niin lähellä kuin kaukanakin”
Ethän siis sure tai murehdi,
Taivaan Isä pitää huolta uusista ystävistäsi.

* * *

Tämän kirjoituksen myötä toivotan sinulle
kaikkea hyvää elämässäsi.
Olet lämpimästi tervetullut takaisin kotiin.