Rocky 1 vee

Kyllä aika menee äkkiä. Tuntuu, että se oli kun eilen, kun emäntä ja isäntä haki mut Jennyn luota uuteen kotiin. Yks vee päivänä sain erikoisrapsutuksia ja erikoisherkkua, sellaista koirien hyytelöä.

Musta on tullut aikas vesipeto. Isännän kaa meillä on ihan omat jutut – miesten jutut. Niin ja jos mä oon taas mokannu jotain – siis yleensä emännän mielestä – isäntä juttelee mun kaa asiat selviksi ja taas jatketaan koiranelämää. Varsinkin toi laituri oli eri hyvä paikka olla yhdessä.

Me ollaan käyty uimassa harva se ilta ja viikonloppuna oltiin mökillä. Mökillä mulla oli kaverina Kassu naapurista. Kassun kans me leikittiin ja uitiin koko päivä. Illalla olin niin tööt, että nukahdin ennenku mun kaikki tassutkaan oli vielä maassa.

Mun ihmiset sanoo, että mulla on kuulemma hassu tapa vetää suu täyteen vettä samalla, kun nappaan suuhuni kepin tai pallon. Musta se on kyllä kaikkea muuta kun hassu juttu. Mä en oo vieläkään hiffannu, miten mun pitäis muka saada se keppi tai pallo suuhun niin, ettei vettä tuu henkitorveen saakka. Mun siinä kakistellessa rannassa levää sun muuta roinaa kitusista, mun ihmiset kyllä lohdutti mua, naurunsa lomasta, että ”Hyvä Rocky, kyllä sä vielä opit”, no sitä ihmettä odotelles. Ne ei oo vielä koskaan narranneet mua missään asiassa, niin kai mun on vaa uskottava, että opin kun on sen aika.

Toinen juttu mistä mulle nauretaan, on se kun pissin niiaten. No, se kyllä ottaa aika lailla pattiin, koska tyttökoirathan nii tekee. Mä oon yrittäny harjoitella sitä toisen takajalan nostamista, mutta multa menee vielä tasapaino. Mä näytän niille vielä, että kyllä mä jo kohta osaan.

Täs yks päivä oli erijännä päivä ja mä sain seurata vierestä mun ihmisten tekemisiä. Meidän pannuhuone on kuulemma liian pieni, joopa-joo onhan se selitys tuokin, no niin siis joka tapauksessa se oli ihan oven suuhun saakka täynnä ROINAA. Meiltä kului sen siivoamiseen monta tuntia aikaa. Mä ajattelin, että mähän voin kans auttaa ja aloin tutkia emännän tekemää kasaa. Tuskin olin edes ehtiny saada vainua yhdestä mielenkiintoisesta boxista, kun emäntä jo ohjeisti mut kauemmas. Kumma juttu, miksen saanut auttaa. Mä meinasin vaan hinata sen nurmikolle, jotta olisin päässyt paremmin tutustumaan sen sisältöön.

Oon huomannu, että emännällä ei oo sitten yhteen huumorintajua tietyissä asioissa. Emännällä on aina joku oma järjestys, johon mun uudelleen organisointi ei oo tervetullutta. No, pannuhuone saatiin kuin saatiinkin siivottua monen tunnin jälkeen ja sitten eikun tarpeettomat kamat hyötyjäteasemalle.

Isännän kaa me tykätään keinua pihakeinussa. Mä oon vaan kasvanut jo niin jytkyksi, että mua on kuulemma hankala pidellä. No, mutta niin kauan kun isäntä vaan jaksaa pitää musta kiinni, mä aion kyllä keinutella.

Halauksin,

Rocky

 

Mainokset

Rockyn kuulumisia

Tervehdys ystävät,

Me ollaan isännän ja emännän kaa oltu jo monta kertaa mettäretkellä. Mun ihmiset sanoo, että mä meen ihan sekaisin jo siitä, kun ne pukevat mettävaatteet päällensä. No, ehkä ne on oikeassa, koska nämä meidän yhteiset retket on ihan parasta mitä mä tiedän. Kerran kun emäntä oli laittamassa kumppareita jalkaan, mun oli ihan pakko karauttaa emännän jalkojen välistä ja antaa sille mojova nuolaisu naamaan. Desibelit nous vaihteeksi kattoon, koska emäntä säikähti niin, että meinas kaatua. Päätin, että en enää ryysi samalla tavalla, ettei emäntä vaan kaadu ja loukkaa itteään.

Mettäs mä saan juosta vapaana sinne tänne ja ehdin hyvin haistella kaikki jutut läpikotaisin, ennenku mun ihmiset edes hoksaa niitä. Täs yks kerta emäntä oli ”maastoutunu” mättään reunaan ja mä ihmettelin, että mitä se oikeen meinaa. Jätin lahonneen puun tutkimisen kesken ja hyppäsin loikalla emännän viereen kattomaan. No, siellä oli vaan joku ihme hämähäkin verkko, johon auringonvalo kuulemma loisti nätisti. Hirvee haloo yhdestä verkosta, joka onneton takertui mun tassun alle. Onhan niitä ny mettä täynnä, ei ku vaan neliveto päälle ja ettimään seuraavaa himmeliä tuumasin ittekseni. No, kaipa mä oon vähä yli-innokas, kun tungen linssiluteeksi joka otokseen, oli se sitten hämähäkin verkko tai vaikka emännän ihastelema kivi.

En oo ihan varma yrittääkö mun ihmiset tehdä musta jotain pelastajakoiraa vai mitä ihmettä nämä porras- ja uimaharjoitukset oikein meinaa. Isäntä sai mut suostuteltua kiipeämään näkötorniin ja toisena ilta näköalapaikalle, jonne sinnekin sai kavuta portaita ihan väsyksiin asti. Eka mua jänskätti aika lailla, mutta kun mä näin isännän menevän edeltä, nousin kans portaat ylös. Ei se ollu yhtään kamalaa ja alastulonkin hoidin suvereenisti kotiin.

Sitten me oltiin uimas Sorvarin hiekkamontuilla. Mä innostuin uimisesta ihan tosissaan, varsinkin kun mun ihmiset heittelivät mulle frisbeetä ja sitä mä sitten hain vedestä kerta kerran jälkeen. Mun ihmiset nauro, kun pyristelin ittiäni ekan kastumisen jälkeen ja varsinki sillon, kun painuin innoissani ihan uppeluksiin asti. En eka tajunnu, että montun pohja on epätasainen, mutta nyt sillä ei oo enää väliä, koska mä osaan uida.

Yks päivä oli kamalin mun tähän astisessa elämässä. Päivä alkoi ihan normisti, heräsin ja oijoin tassuni suoraksi. Heti kun nousin ylös, mulle tuli karmea olo. Vilisi vaan silmissä ja mä kaatua rojahdin kyljelleni. Nousin uudestaan ylös, mutta maailma vaan meni edeltä ja siinä vaiheessa hätääntynyt emäntä juoksi mua kattomaan. Hän huusi isännälle, että ”Rockylla on nyt joku hätä, tuu äkkiä eteiseen”. Kun isäntä tuli, yritin taas nousta ylös, mutta kaaduin kenkätelineen päälle.

Mun ihmiset, tai siis emäntä, oli aivan hysteerinen, koska se säikähti mun kupsahtelua ihan tosissaan. Pihalle tultaessa yritin taas kävellä, mutta kaaduin joka kerta ja silloin muakin alkas pelottaa niin, että kompuroin isännän kainaloon turvaan ja mun jalatkin vaan tärisi. Onneksi mulla on viksu isäntä ja se sanoi heti, että ”Akka, hae äkkiä sitä korvalääkettä tuvasta,” ja emäntä kompuroi sisälle huolesta suunniltaan.

Emäntä kaatoi korvaan liuosta ja isäntä hieroi mun korvia hellästi, että aine vaikuttais. Mun isäntä o kyllä maailman paras, koska se temppu auttoi ja mun olo parani todella nopeasti. Mulla sattuu vaan olemaan sellaiset korvat, jotka kerää sitä vaikkua-mitä-lie ja nyt se vaan vaikutti pahasti mun tasapainoaistiin.

Näin jälkikäteen ajatellen tuo hetken kupsahtelu kannatti. Emäntä nimittäin antoi mulle sinä päivänä kaikki mahdolliset herkut ja mua paijattiin jos mahdollista vaan entistä enemmän.

Hyvää kesää!

t. Rocky

Rocky pian 9 kk

Mä oon jo monta kertaa yrittänyt päästä ”eetteriin” kertomaan, mitä mulle kuuluu. Emäntä on kuiteskin niin tohkeissaan noista runoistaan, etten oo saanu palstatilaa, ennen kuin nyt änkesin tänne väkisin.

Talvi on mennyt aika haipakkaa ja olen seikkaillut omalla tontilla ja vähän sen ulkopuolellakin. Naapurissa oleva autiotila on vaan niin hitsin mielenkiintoinen tutkittava, että en millään malttaisi pysyä sieltä poissa. Isäntä ja emäntä on antaneet mulle kyllä aikas äkäistä palautetta, niin että kai mun pitää uskoa, että paras olla omalla pihalla.

Emäntä oli reissussa pari päivää. No, koska oli kovat pakkaset, isäntä jätti mut arkieteiseen lämpimään juoman, ruuan ja mun rakkaitten lelujeni kaa. No, eka mä nukuin ja sitten taas vähän nukuin, mutta sitten meni hermot. Isäntää ei vain näkyny eikä kuulunu, vaikka hänen olis mun sisäisen kellon mukaan pitäny jo kotiutua. Siinä samas mä muistin, että hei mähän oon jo iso poika, miksikäs mut laitettiin arkieteiseen eikä pääeteiseen?

Tuumasta toimeen ja niin mä pomppasin ovenkahvaa päin ja väliovi aukes kodinhoitohuoneeseen. Totesin, että täällähän se emäntä säilyttää mun kuivamuonaa ja kävin ohimennen ”maistamas” muutaman navun. A,i että ne maistui hyviltä kuivinakin. Mun ihmiset kattokaas aina uittaa navut eka vedessä, että ne pehmenis. Kai ne pelkää, että saan niistä vatsanväänteitä.

Hokasin, että emäntä oli kiireessä jättänyt jälkeensä epäsiistin kodinhoitohuoneen, voi sitä emäntää, sillä oli niin kiire päästä reissuun. No, mua ei vaatemytyt haittaa ajattelin ja tutkin tarkemmin taloa sisältä. Lähdin kävelemään pitkin käytävää olohuoneeseen, mutta ei siellä ollut mitään kiinnostavaa. Sitten tulinkin jo pääeteiseen ja paiskasin siihen pitkin pituuttani maata ja nukahdin.

Isäntä tuli hetikohta töistä ja oli iloinen mut nähdessään, kunnes muisteli ääneensä, että ”Mitäs sä Rocky siinä makaat, mähän jätin sut arkieteiseen”. No, onneksi pääsin pälkähästä, koska en ollut tutkimusmatkallani särkenyt tai syönyt mitään muuta kun ”pari” napua.

Emännän toisena reissupäivänä sitten ylitin itteni. Meidän autotalli on metka paikka. Sieltä löytyy vaikka mitä. Tänään mun kuono haistoi purkin, jonka kansi oli jäänyt vähän raolleen. Mun oli ihan pakko maistaa sitä, mutta ei olis pitäny. Se oli nimittäin emännän kesäkukille kasvuvoimaa-mitä-lie pinkin väristä jauhetta. Ennen ku hokasinkaan, olin ”vahingos” kumaissu koko purkin keskelle pihaa. Isäntä ei silittäny mua karvan mukaisesti jos ei vastakarvaankaan, mutta kehotti olemaan koskematta siihen enää toista kertaa. Emäntä sai sätkyn, kun kuuli asiasta, että kuolenko mä siihen jauheeseen. Isäntä tuumas, että ”Äh se siihen mitään kuole, mitä nyt saattaa kasvaa kukkia takapuolesta”. Vähän mä säikähdin, mutta onneksi se pelko oli turha.

Kävimme metsäretkellä eilen. Emäntä makoili mättäillä ja kuvasi kamerallaan mitä milloinkin. Ai, että se on hassu, kun se keskittynyt ilme naamallaan kuvaa ties mitä. Mettässä rämpiessään se ei oo yhtään kankea eikä kipeä mistään vaan suorastaan liitää mättäältä toiselle. Aina kun emännän huomio kiinnittyy johonkin ja se maastoutuu, mä yritän ehtiä nuolaista sitä naamasta.

No, me isännän kaa tarkasteltiin omaa mettää. Sitten ne hokas, että ollaan piilosta. Siinä mä sitten juoksentelin vuoroin emännän ja vuoroin isännän luona jossain puskas ja niillä oli hauskaa. Eipä sillä, kyllä mäkin nautin siitä ettimisestä. Kotiin tultuamme nukuin melkein koko illan ja odotan jo innolla seuraavaa mettäretkeä.

Hyvää kevättä kaikille

t. Rocky

Rockyn kuulumisia

Tervehdys kamut,

Mä leikin täs yks päivä emännän kaa arvausleikkiä. Emäntä ihmetteli, että mistä eteisen matolle ilmestyi ihan niin kuin viinipullon korkista paloja. No, tarkemmat tutkimukset johtivat mun ulosheittoon. Sehän oli vaa leikkiä, ajattelin, mutta erehdyin. Emäntä ripitti mua ja isäntä piti saman messun.

Musta se juttu ei ollu big deal, mutta kai mun täytyy jättää pääoven vanha kynnyslista rauhaan, niin tai siis se mitä siitä nyt sitten jäi jäljelle. No, mähän tein oikeastaan vaan palveluksen ihmisille. Se lista oli niiin sikahapero, että sen aika olis kyllä tullu tappiin ilman mun järsimistäkin.

Joulu, mun eka joulu oli great. Isäntä toi mulle jytkypötkön sikaihkua koiranmakkaraa ja sain vielä tavallistakin enemmän rapsutuksia ja silityksiä, koska väki oli jouluna kotona. Oon jo sen verran fiksaantunut, että saan olla nyt koko ajan pääeteisessä eli yötkin. Vähän mä oon pollea, kun muhun luotetaan, mutta oonhan mä jo reilut 6 kuukautta vanha.

Työkenkien maistelut ja roskapussin kaivelut oli parasta jättää omaan arvoonsa, koska haluan olla tapahtumien keskipisteessä, enkä jossain takavasemmalla arkieteisessä mistä en näe ketään enkä mitään mitä mun perheessä tapahtuu. Mun ihmiset osaavat arvostaa sitä, että meidän talossa on taas vahtikoira ja se oon mä.

Uudenvuodenaattona isäntä osti jotain ilotulitteita-mitä-lie. Jänskätti vähän kun isäntä rupes totuttamaan mua pieniin papatteihin. Mä en oikein tienny miten niihin pitäis suhtautua, mutta ne haisi tosi kummalta ja niistä tuli kimakoita ääniä. Paljua täytettiin vedellä & lämmitettiin useampi tunti. Kyllä mä ihmettelin, että miksi kummassa ihmiset tykkää grillata ittiään kuumassa vedessä pipo päässä. Ne istuivat pienessä tilassa, jutteli ja jutteli ja kävivät välillä sisällä ja eikun taas paljuun. Pöllöjähän ne oli.

No, illalla siirryttiin järeämpiin raketteihin. Musta oli turvallisinta maata emännän jalkojen juuressa ja kattella sitä pommitusta takaterassilta tuulen suojassa. En välittänyt siitä valoshow-touhusta yhtään. Oli vaan mukava mammia emännän lähellä ja olla silitettävänä.

Uudenvuodenpäivänä autoin emäntää keräämään ulkoa rakettien jäännöksiä. Ne mustiksi palaneet rakettilaatikonrepaleet vetivät mua kummasti puoleensa. Mä en kertakaikkiaan voinut vastustaa niitä ja niinhän siinä sitten kävi, että tohkeissani revin emännän rakettiroskilla täyttämän jätesäkin. Voi appajee, emäntä kattokaas meni välillä tupaan lämmittelemään ja sillä aikaa mä ”vaivihkaa” kävin tutustumassa jätesäkin sisältöön. Pitihän mun ottaa selvää, että tuoksuuko joka raketti erilaiselta ja tuoksuihan ne. Piti myös selvittää, ettei niihin ollut jäänyt yhtään suutaria.

Nämä mun seikkaperäiset tutkimukset keskeytyi kerrasta, kun emäntä ampaisi takaisin ulos. Hän ilmoitti erittäin selvin sanoin, mitä mieltä oli mun ”auttamisesta”. No, sen verran liukkaasti emäntä nakkeli jämät uudestaan jätesäkkiin, että olin loppujen lopuksi aika tyytyväinen itteeni. Emäntä sai hyvän aamujumpan ja kävelykin onnistui paljon rivakampaa tahtia kuin tavallisena aamuna. Mä siis vaan hoidin hommani, kun kerta oon emännän personal traineri.

Monena aamuna on ollu niin paljon pakkasta, ettei mua oo oikeen huvittanu lähtiä ulos aamupissille. Eteisen matolla on niin mukava köllötellä. No, sinne kylmään oon kuiteskin aina seurannut vuoroin isäntää ja vuoroin emäntää. Rakastan hyppiä korkealle ilmaan ja yrittää ottaa lumihiutaleita kiinni. Isännän rankakasassa on kans kiva käydä tutkimusmatkoilla, koska yks päivä hokasin siellä asustelevan hiiren. Ihmiset nauraa mulle, kun mun kuononpää on aiwan lumesta valkoisena.

”Jaiks” sanoi emäntä yks aamu, kun sitoi kengännauhoja ja mä meinasin just päästä ohimennen nuolaisemaan poskea. Mä oon kuulemma emännän ”kultamussukka”, ”lutuna”, ”äitin rakas” mikä-lie, mutta pientä pusua ei voida vaihtaa – ihme touhua.

Rakkaudella Rocky

P.S. Emäntä laittoi Instagramiin musta enemmänkin kuvia.

Rockyn seikkailuja

Tervehdys ystäväni,

Tepastelin täs yks päivä meidän pihas. Yritin keksiä, että mitä saisin kaivettua irti esim. autotallista tai jospa ehtisin salaa napata taas yhden kanervan kukkalaatikosta. Emäntä on onneton siivonnut mun ulottuvilta kaikki jutskat autotallista. Mä tein itse asiassa palveluksen emännälle, paikka on nyt siisti.

Mitä sitten tulee niihin kukkiin, niin sain kyllä kukan käsittelyyni, mutta koska emäntä ripitti mua ihan tosissaan, niin päätin, että pitäköön kukkansa. Haluan pysyä emännän kanssa hyvissä väleissä, niin saan taas jauhelihaa.

Mun yksiö on arkieteisessä. Isäntä sanoi, että nyt saat nassikka tulla pääeteiseen. Voi vitsi, mä olin ihan intona. Se innostus se se varmaan oli, kun sai mut maistelemaan eka isännän työkenkiä. Ne on kuulemma turvakengät, enkä ymmärrä miksi siitä nousi sellainen haloo, jos mä niitä vähän pureskelin. Turvakenkienhän pitäis kestää mitä vaan. No, me päästiin asiassa sitten kyllä sopuun, koska lupasin mielessäni yrittää olla koskematta niihin toista kertaa.

Emäntä toi mulle mun vinkulelut ja sain vielä pienen herkkupalankin. Kellin tosi tyytyväisenä uudessa yksiössäni, kunnes nukahdin matolle. Niin siis koiran unta vaan, koska samalla kuulin, kun emäntä jutteli isännän kans olohuoneessa. ”Voi rakkaus, mun pieni pentu on jo iso poika. Katto nyt tuota Rockya”. Huh mitä siirappia, no okei tykkään mäkin mun perheestä ja paljon.

Emäntä on periaattees allerginen mulle, siksi saan olla eteises, mutta en soffalla. Mulle tää on fine, koska mulle riittää se, että mä oon noille ihmisille rakas. Niin ja niitä likistelyjä, haleja sun muuta hömppää saan ihan enemmän ku tarpeeksi.

Voi vitalis, mä näin eka kerran lumisateen. Oli se kummallista, kun mun turkkiin tarttui valkoista hilettä. Mä nuolaisin sitä, mutta ei se maistunut miltään. Sitä lunta vaan satoi, vaikka mä juoksin ja jahtasin niitä lumikiteitä tosi nopeesti. Nyt pitää sitten vaan muistaa, että pysyn omalla tontilla, koska mun ihmiset näkee lumesta mun tassujen jäljet. No, ei mulla kyllä oo mitään hinkua lähteä omasta pihasta mihinkään.

Emäntä tekee vuosisadan sähkölaskua. Jep näin on, nytkin se kaahii emännänjatkolla ja ripustaa ties kuinka monetta joulu-valohässäkkää katonrajaan. On se kyllä pöllö. Isäntä sanoi, että ”Eteiseen ei varmana tungeta ainuttakaan valoa, ettei toi yks saa sähköiskua johtojen pureskelusta” ja vilkaisi mua. No, kiitti. Hitsi, isännässä on kyllä meedion vikaa. Mä olisin niiiin mielelläni namistellu ja kokeillu miltä sähköjohto maistuu.

Kynttilät palaa meillä kans joka ikinen päivä, koska emäntä sytyttelee niitä ympäriinsä ihan villinä. Arvatkaapa, koska emäntä alotti tämän harrastuksen, niinpä, lokakuus hoh-hoijaa. Isäntä jo pelkää, että kohta olohuoneen tapetitkin tummuu.

Ei oo enää montaa päivää jouluun. Mä en tiedä vielä mikä se joulu on, mutta uskon, että se on jotain mukavaa, koska emäntä lupaili täs joku ilta, että: ”Sitte jouluna saa Rocky-boy ison luun.” Yes, sitä odotellessa, hyvää joulun odotusta kaikille.

Halauksin Rocky

Rocky täs hei, mä oon nyt 4 kk vanha

Mä en oo vielä kertonu, miten osaan olla lenkillä. Eka kerralla riuhdoin rajusti, koska en ymmärtänyt mix mun pantaan laitettiin sellanen flexi, että mä en voinu juosta vapaana. Mua ärsytti tosissaan. No, isäntä ei kuiteskaan antanu mun jumpitella, vaan veti hellästi ja varmasti mua perässään. Voi pojat, oli sikahieno reissu. Mä näin ainaskin 10 raakaa perunaa, jotka oli tippuneet perunarekasta ja mä maistoinkin yhtä, mutta not good. Siellä oli vaikka mitä tuoksuja ja hajuja ja mun pää meni ihan pyörälle.

Meillä on uus kamera. Mä joudun kuvattavaksi siis toDella usein ja meille onkin muodostunut tahtojen taistelu ulkona. Emäntä maanittelee ja piirittää mua ja mä teen kaikki temput mitä ikinä osaan, ettei musta saisi kuvaa. Kerran jo melkein onnistuinkin nuolaisemaan kameran linssiä. Pyh, emännällä kävi vaan säkä, kun se ehti ottaa kameransa veks.

Emännän hyvä ystävä kävi kattomas mua. Ajattelin, että jep-jep taas pitää varautua kasaan pusuja ja haleja. No, niinhän siinä kävi, MUTTA tämä vieras toi mulle ihkun pehmo-oravan. Se on nyt mun ehdoton ”number one”. Se vinkuu ja lujaa, kun sitä puree tietystä kohdasta. Jos mua ottaa pattiin tai emäntä on liian kauan puhelimessa, vingutan lelua, niin emäntä tulee mun luo. Heh, se menee aina halpaan. Emäntä sanoo, että mä oon kun pieni lapsi, kun käyttäydyn niin. No voi olla, mutta mä oon omasta mielestäni ainakin viksu sellainen.

Emäntä oli reissussa pari päivää. Voi vitalis, kuinka hän lähtiessään silitteli ja leperteli mulle, hali ja piti sylissä. No, onneksi kukaan ei nähnyt. Siis niin noloa, mä oon sentäs jo aika iso poika.

Arvatkaapas, missä mä kävin isännän kans täs kohta 4 vk sitten. Jep, arvasitte oikein eläinlääkärissä. Sitä ennen mun piti ottaa sellaisia valkoisia tabuja matokuuri-tai-jotain isäntä sanoi. Voi äklötys, minkä makuisia ne oli. En osaa verrata niiden makua mihinkään, mutta te ihmiset sanoisitte sitä varmaan paffiksi. Ne meinas jäädä ihan väkisin mun kitalakeen, mutta onnex isäntä antoi mulle heti päälle koirankeksin. Eläinlääkärissä mä olin isännän mukaan ihan ”cool” ja kaipa se oli hyvä asia, koska mua paijattiin ja kehuttiin kotiin tultua.

Isäntä lähti töihin ja mut laitettiin ulos häkkiin. No joo joo, oon mä ollu siellä ennenkin, mutta nyt emäntä ei tullutkaan hakemaan mua pois, koska ei ollut kotona. Six mä jouduin olemaan häkissä kauemman ja ehti jo tulla pimeää, koska sitä hitsin kelloakin käännettiin taas. Mulla ei ollut enää yhtään kivaa issekseni mutta onneksi just, kun meinasin hermota ja alkaa haukkua ihan tosissani, haketraktorin ääni alkas kuulua. Mä meinasin syödä isännän, kun olin niin sikaintona häkistä pois päästyäni. Olin sen verran surullinen, että kipusin heti isännän syliin, kun päästiin eka sisälle yhdessä.

Emäntä kun tuli reissusta kotia, niin se kans likisteli ja paijaili mua, ennen kuin oli ottanut edes takkia pois päältään. Siihen hommaan ei meinannut tulla toista päätä. On se emäntä kyllä hassu tapaus, vaikka voin kyllä näin meidän kesken myöntää, että oli mun kans ikävä.

 

Tervehdys

Mä olin eilen, arvatkaas missä? Yes, mä pääsin isännän ja emännän kaa taas mettäretkelle. Oli aiwan mahtava keli. Emäntä räpsi ihan villinä kuvia musta ja mettästä ja taas musta, voi että se on pöhkö, kun se ei saa kuulemma tarpeekseen mun kuvaamisesta, mikähän sitä oikein vaivaa 😂. No, en antanu kuvaamisen häiritä, vaan nautin olostani ihan kympillä.

Haiskuttelin kaikkea mahdollista ja voi vitsi, se Kauhavan Ojutjärven luontopolku on mahtava paikka tutkia ja maistella ties mitä. Mä niin juoksin ja pompin sinne tänne ja aina välillä humpsahdin jonkin mättään taakse ja mun isäntäväki nauroi mulle. Tää pikkukoirana olo ei oo pöllömpää touhua ollenkaan.

Päivän kohokohta oli ehdottomasti se, kun isäntä kekkas heitellä mulle ihan vaan rannan tuntumaan käpyjä ja mä innostuin hakemaan niitä vedestä. Voi kun isäntäväki nauroi mulle ja siitäkös mä vaan innostuin lisää ja menin aina vaa syvemmälle veteen. Isäntä oli tarkasti valinnu sellasen matalikon, eikä mulla ollu mitään hätää. Emäntä kehaisi: ”Voi rakas tuata pikkuusta, kun se on rohkia” Et viittis emäntä, mua meinas hävettää, kun ei tää nyt musta ollu no big deal… voi onkohan kellään muulla tuollaista emäntää. No, jahkukoon nyt, kunhan saan iltapalalla jauhelihaa yms herkkuja, kyllä mä kestän.

Isännän kaa tutkittiin miesten kesken kaikki jännät kolot, tutustuin erilaisiin sieniin ja tuli selväksi, että ne kantsii jättää rauhaan, en tykänny raakana ja nii kävin juomassa ojasta vettä päälle. Illalla mä olin sitte ihan tööt ja kellahdin heti nukkumaan. Olin niin väsy, etten jaksanu edes syödä, vaan uni vei voitin. Odotan jo seuraavaa mettäretkeä.

Ai, nii meinas unohtua, me ollaa käyty tiellä lenkillä. Eka kerralla mä olin aivan ihmeissäni mix mun kaulapantaan laitettiin selanen flexi, jonka takia mä en saanu hyppiä minne sattuu. No, ei siinä menny kauaa kun hokasin, että ojanpohjassa ja -pientareella on paljon enemmän haiskuteltavaa kuin keskitiellä ja siitä huomiosta oli isäntäväkikin ylpeitä.

Hyvää viikkoa kaikille

t. Rocky

Täs Rocky hei

Isäntäväki oli menossa ja Roope oli kattomas mun perään. Emäntä antoi tosi tarkat ohjeet mun hoidosta ja vannotti, että musta täytyy pitää hyvää huolta hänen matkansa ajan. No, kyllähän me Roopen kans hyvin tultiin juttuun, vaikka innostuin taas välillä liikaa ja unohdin, että vesselin sormet ei oo puruleluja. Me päästiin kyllä asiasta sopuun, kun eka juteltiin, niinku miehet tekee.

Roopen kans oli kivaa olla pihalla. Juostiin kilpaa, leikittiin piilosta ja sain mammia Roopen sylissä. Niin ja sisälle tultuamme, sain nameja. Mulla on musta autonrenkaan muotoinen lelu, jonka sisälle vesseli tyrkkäs koirannamin ja mun piti saada se sieltä sisältä veks. Oon tullut sikataitavaksi täs hommas ja oon jo oppinu, miten saan namin helposti suuhun.

Mun oli ikävä isäntäväkeä, vikisin ja olin aiwan intona, kun ne tuli mua halimaan kotia tultuaan. Emäntä puolestaan piti mua pitkään ja kaks eri kertaa sylissä illan aikana ja puhui mulle sitä vauvakieltä.. jak… no ajattelin, että lepertäköön nyt, kunhan vaan saan olla sylissä.

Täs yks päivä tutustuin eka kertaa pakkasen peittämään nurmikkoon. Olin niin tohkeissani, etten edes huomannut, että oli vähän viileän tuntuista tassutella heinikossa, mulla kun riitti ihmettelemistä ja niin maistelemista kans.

Arvaakaapa, muuten mitä. Jep-jep totta se on, mun vasen korva on noussut ittestään pystyyn. Aivan mä säikähdin, kun emäntä aamulla siunaili: ”Voi hertsileijaa, mun piänellä on jo toinen korva ylhäällä.” Mitä se emäntä nyt muka sillä tarkottaa, mitä ihmeellistä siinä nyt on?

No, loppuviikolla käytiin metsäretkellä. Oli se metsä erijännä paikka. Kaikki ne tuoksut, onkalot ja polut, voi että mä juoksin, hypin, pompin ja nuuskutin kaikkea mahdollista. Isäntäväki lupas, että tänne metsään tullaan tästedes usein. Mä jo niin odotan seuraavaa kertaa. Näin seuraavasta kerrasta jo untakin, koska nukahdin ihan heti pitkille päikkäreille retken jälkeen.

Hey you, olen Rocky

Asun yksiössä (arkieteisessä), jossa on niukka kalustus. Penkki on kaadettu komeroiden eteen, etten vaan jäisi sinne alle jumiin. Sitten mulla on vesi- ja ruokakuppi, niin ja tietty pallo ja pari vinkulelua. Mitäpä sitä poikamies muuta tarvisi… ai niin no on mulla isännän paita, jonka päällä maatessani saan paremmin unesta kiinni. Paitaa on kiva kans nuuskuttaa. Mutta se oli pienenä se, nyt oon jo isompi.

Aamulla sain hyvät naurut. Olin jättäny vinkuleluni oven eteen ja emäntä eka mua hyssytettyään, astui tietysti lelun päälle ja kuului kimeä ”viiuu”. Mua nauratti, kun emäntä säikähti.

Meillä on joka päivä sama lenkki. Opetellaan mun vahtialueeni rajoja. Välillä mä en jaksa keskittyä, kun emäntä ottaa kuvia ties mistä näreistä ja painelen silloin omille retkilleni.

Yks päivä jekutin emäntää ja kipitin issekseni takapihalta yksiöni portaille. Kun emäntä hokas, että mua ei näkynyt missään, hän säikähti pahan kerran. Emäntä juoksi lujaa, ihmeen lujaa, ja tuli nopeasti mua halimaan. Päätin, että en enää karkaa, koska taidan olla aika tärkeä emännälle. Siitä lepertelystä ei sitten hevin loppua tullutkaan… hmpf mä olen sentään hei Rocky.

Isännän kaa me tehdään miesten juttuja. Eilen viimeksi laitettiin taas haketta stokeriin. Minä sain järsiä yhtä tosi hyvää isompaa hakepalaa, kunnes hokasin jonku jutskan pannuhuoneessa.
Säikähdin eka hieman, kun se härveli hyppäs mun leukaan. Isäntä sanoi, että se on kuulepas poju hiirenloukku. Onneksi se ei sattunu, koska oon ”rautaleuka” Rocky. Seuraavaksi annoinkin sitten kyyttiä sille loukkaalle.

Isäntä käy päivisin hakettamassa, mutta voi hitsi, kun meillä on hauskaa, kun hän tulee kotia. Isäntä vie vain eväslaukkunsa keittiöön ja tulee mun luo. Tykkään kölliä isännän sylissä ja vaihtaa kuulumiset. Me myös painitaan, niinku miehet tekee.

Halaus kaikille
💙 Rocky

Olen nyt 9 vk ikäinen

Osaan jo melkein nukkua yöni ilman,
että mun tarvii herättää talonväkeä.
Maltan odottaa aamulla, kun emäntäni hitii portaat alas,
pukee ulkovaatteet päälle ja vie mut ulos.

Tunnen jo kotipihani, varsinkin sen porrastelineen,
jossa on kivat harjakset sekä paljun,
jonka alla on hyvä olla piilossa.

Ulkona on paljon tutkimista, esim. kiviä on kiva narskutella,
mutta ne pitää sylkeä pois. Aamukasteiset seitit kantsii
kans jättää väliin, koska ne tarttuu kitalakeen.

Isännän kans käydään hakevarastossa,
huolletaan hakkuria, opetellaan kaikkia
miesten juttuja, esim. tutustuttiin mönkijään ja ruohonleikkuriin,
vähän mä istuin korkealla isännän sylissä, mutta en pelännyt yhtään.

Emäntäni kanssa otetaan kuvia ihme jutuista
ja ehdin aina välillä nuolaista kännykkääkin.
Voitan muuten emäntäni jo juoksussa,
koska kipitän niin lujaa perässä ja näytän kuulemma hassulta pomppiessani,
siksi emäntä ei pysty naurultaan juosta lujempaa,
just joo, ei vaan muuta keksi.

Eilen olin eka kertaa häkissäni,
se ei oo ollenkaan pöllömpi paikka,
sieltä saan seurata elämää ulkona.
Tykkään ihan sikana rapsutuksista,
olla sylissä ja leikkiä puruleluillani.

Ihmettelen vain sitä, kuinka mua rakastetaan,
vaikka oon vaan pieni pentu. ❤