Uusi aamu

Avaat varoen silmäsi
hengität hitaasti ja heräät.

Tunnustelet kehoasi
katselet ympärillesi.

Olet ihan sama ihminen
kuin ennen leikkausta.

Erona entiseen, on vain se,
että edessäsi on nyt uusi aamu,
joka avaa sinulle toisen mahdollisuuden.

Sinulle on annettu uusi tie, uusi aika.
Saat jatkaa elämääsi puhtaalta pöydältä.

Ota rohkeasti askel kohti tulevaa
parempaa aikaa, yhdessä rakkaittesi kanssa.

Luota huomiseen, kaikki on hyvin.
Edessäsi on uusi aamu.

(Tämä voimaruno on omistettu ystävälleni,
jolle tehtiin juuri syväaivostimulaatioleikkaus.)

Missä kuljet rakas ystäväni?

Tervehdys,

Olen onnekas, koska ympärilläni on rakkaita ystäviä.
Voin soittaa koska tahansa ja näemme toisiamme usein.
Sitten on vielä yksi tärkeä ja läheinen ystävä,
jota on kuitenkin vaikea tavoittaa.
Tämä runo on omistettu hänelle.

Missä kuljet rakas ystäväni?

Olen yrittänyt tavoittaa sua monta kuukautta,
mutta olen jäänyt joka kerran ilman vastausta.
En tahdo enää millään kestää tätä hiljaisuutta.

Olen aina uudestaan ja uudestaan soittanut,
iloinnut ja odottanut kuulevani äänesi,
mutta kuullut vain tämän vastauksen:
”Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä”.

Olet kulkenut
surun ja huolten täyttämiä polkuja.

Elämäntiellesi on osunut
monta vuorta, monta karikkoa.

Haluaisin olla pitkospuusi,
joka kantaisi askeleesi.

Haluaisin olla voimapuusi
jonka tukeen voit aina luottaa
– vaikka mikä tulisi.

Haluaisin olla se lämmin etelätuuli,
joka kuivaisi kyyneleesi ja lohduttaisi.

Toivon yhä, että otat taas yhteyttä,
kun sulla on aikaa ja voimia.

Oot mulle rakas.

Sanoista onnellinen

Kuinka erilaista onkaan hiljaisuus,
kun kaikki sanat tuntuvat kadonneen,
kun ajatukset vain poukkoilevat
ilman järjestystä ilman tarkoitusta.

Olen elänyt kuten aina ennenkin,
olen itkenyt ja nauranut.

En osaa kuvata tunnetta,
joka valtaa sisimpäni silloin,
kun sanat ovat kateissa.
Haluaisin vain käpertyä hiljaa,
aivan hiljaa omaan maailmaani.

En tarkoita, että olisi pakko kirjoittaa,
mutta tarvitsen ja kaipaan sitä tunnetta,
jonka kirjoittaminen saa aikaan.

Ikävöin sitä hyvää oloa,
jonka toisen lohduttaminen antaa.
Rakastan sitä tunnetta,
jonka toisen ilahduttaminen mahdollistaa.

Vihdoin havahdun mietteissäni.
Hyvä olo valtaa sisimpäni kuin varkain.
Hymy hiipii kasvoilleni, olen taas elossa,
lämmin tulvahdus käy läpi koko olemukseni.

Sanat ja lauseet ovat yhä täällä.

Hautausmaalla jouluaattona

Valkoisten lumikiteiden peittämä maa
kutsuu tulijoita hiljentymään.
Lumi on laskeutunut pehmeästi puiden ja
hautakivien peitoksi. Se pitää hellästi
suojissaan omat rakkaamme.

Hautausmaa koskettaa jokaista eri tavoin.
Miten paljon unelmia, elämää ja rakkautta
tämä paikka kätkeekään sisälleen.

Toinen on menettänyt rakkaansa
jo aikoja sitten, toinen vasta äskettäin.
Kuka käy mielessään läpi muistoja,
kuka viime kohtaamista.
Side menetettyyn rakkaaseen
on kaikilla erilainen.
Suru tuntuu kuitenkin jokaisella
ihan samassa paikassa, sydämessä.

Vaitonaiset kulkijat, perheenjäsenet
kunnioittavat hautoja ja kulkevat hiljaa
toinen toisensa jalanjäljissä.
Kuin sanattomasta sopimuksesta
nyökkäämme toistemme ohi kulkiessamme.

Sytytämme kynttilät omille rakkaallemme.
Tässä viileässä, talvisessa aattoillassa,
kynttilöiden valo valaisee surevien läheisten kasvot.
Tuo valo tuo mukanaan lämpimän olon,
lohduttaa omalla ihmeellisellä tavallaan.

Olemme jokainen omissa ajatuksissamme,
mutta täällä hautausmaalla, tässä hetkessä
jaamme surun.

Tässä yhteisessä surussa on
hiljaista voimaa, toivoa ja rakkautta,
joka auttaa meidät huomiseen.

Ajatusten siivin

Kun muistelee omaa lapsuutta,
tuntuu, että aina paistoi aurinko.

Olimme iloinen ja rohkea lapsikatras,
keksimme yhdessä vaikka mitä juttuja ja
olimme kaiken aikaa pihalla leikkimässä.

* * *

Kun muistelee omaa lapsuutta,
sydän täyttyy rakkaudesta,
kallisarvoisista, yhteisistä muistoista.

Kuinka viattomia silloin olimmekaan.
Kuinka paljon iloa ja naurua päiviimme mahtui.
Meitä ei koskettanut maailman melskeet,
vaan saimme kasvaa turvallisessa kodissa.

* * *

Kun muistelee omaa lapsuutta,
on aika kiittää edeltä menneistä rakkaistamme.

Saamme lohtua kaiken ylittävästä toivosta,
jälleen näkemisestä ja lämpimästä halauksesta,
joka kantaa meitä eteenpäin tässä ajassa.

Eilinen, tämä päivä ja huominen

Eilinen on mennyt,
kantanut kaiken pahan mukanaan,
pyyhkinyt pöydän puhtaaksi,
jättänyt muistoja sieluumme.

Tämä päivä tulee olemaan hyvä päivä.
Olen herännyt uuteen päivään,
olen hengittänyt syksyistä aamua,
olen kiittänyt kaikesta, mitä minulla on.

Huominen tulee ennen kuin huomaatkaan.
Huominen on päivä, josta voit tehdä
elämisen arvoisen, unohtumattoman.

Rakas Taivaan Isä,
tuothan taivaan enkelisi turvaksemme
vierellemme kulkemaan, kiitos.

Uusi päivä tulee taas

Pimeys peittää välillä kyyneleet,
suurentaa pienet murheet,
asettuu viereen lupaa kysymättä.

Paha mieli kolkuttaa ovella,
haluaisi lämpimään kylmästä,
saada uuden kaverin itselleen.

Taistelet kaikin voimin vastaan,
olet jo melkein voitolla,
kunnes kipu, yötön yö kaataa pilvilinnat,
vie pohjan huomiselta.

Olet vahva, kestät nämä hetket,
kaikki muuttuu kyllä paremmaksi,
mistä hyvä olo siihen asti,
mistä vahvuus ja ilo,
mistä varmuus paremmasta.

Omista rakkaista, läheisistä ystävistä,
syksyn tuoksuista ja väreistä
aamujen kirpeydestä, kasteisista seiteistä.

Olet ollut, olet yhä
olet vielä huomennakin
tunnet, kuulet, maistat, rakastat.

Uusi päivä tulee taas pian – jo aamulla.

Olen taas elossa

Olin niin väsynyt omaan sairauteen,
parkkikseen, kipuihin ja koko kehon jumiutumiseen,
kunnes vihdoin pitkän, mustan ajan jälkeen,
aloin uskoa parempaan huomiseen.

Elämässäni tapahtui sun myötä odottamaton käänne.
Kivut vähitellen helpottavat ja hälvenevät ties minne.

Kyykkyjä, taivutuksia, uusia asioita opettelee
koko mieli, kroppa ja jänne.

Rohkaiset, autat ja neuvot, täysin uusia ajatuksia päähäni iskostat
jopa riipunnasta ja kyykyistä nauttimaan opetat.

Avullasi opin näyttämään kivulle oman paikkansa
vihdoinkin se joutuu luovuttamaan
valtansa, ahdistavan otteensa.

Otan kaiken irti tästä ihanasta helpotuksesta
jo menetetyksi luulemastani toiveesta,
tästä niin kauan kaivatusta tunteesta, kivuttomuudesta.

Olen taas elossa ja nautin elämästä,
sen jokaisesta kauniista hetkestä.

Runo fysioterapeutille, josta tuli rakas ystävä

Olet ollut tukenani ja turvanani vahvasti,
antamassa neuvoja ja uskoa tulevaan lempeästi,
siitä haluan sinua kiittää ihan oikeasti.

Tunnet kaikki ajatukseni.
Olen aina saanut itkeä ja huutaa
päällesi kaiken ahdistavan, pelon ja pahan kaataa,
mutta myös halauksia, onnistumisia, iloa ja toiveita jakaa.

Sinä ystäväni, näet edessäsi kokonaisen ihmisen
kera kaikkien tunteiden, kipujen ja pelkojen.
Et ole kuten moni muu, jotka näkevät vain pienen palasen.

Luet minua aina joka kerran kuin avointa kirjaa
tullessani luoksesi ja istahtaessani tuolille ihan hiljaa.

Tyynnytät ja rauhoitat ahdistunutta mieltä
aina kun elämä välillä näyttää pitkää kieltä.

Katsot silmälasiesi ylitse veikeästi hymyillen.
Perhosjahti, hieronta, jumppa, venyttely vai terapiatuoli
katoaa joka kerta avullasi synkinkin huoli.

Kohta en muistakaan herra parkkista enää
saatikka aika ajoin kankeaa jalkaani ”majavanhäntää”.

Usein saan avun ja rentoudun terapiatuolissa,
vaivun ihanaan uneen kyynelten virratessa.

Liu’un kauas kivuista vienossa kesätuulessa,
makaan levollisena ihanassa heinäpellossa.

Rakkaiden lentokoneiden ylläni surratessa
turvallisuuden tunnetta tuomassa.

Herättyäni näen ensimmäiseksi lempeät kasvosi
hymyilet – oli taas niin hyvä olla luonasi.

Vielä tulee aika

Vielä tulee aika,
jolloin kyyneleesi pikkuhiljaa vähenevät,
sielusi on pala palalta eheytynyt.

Vielä tulee aika,
jolloin hymyilet niin kuin ennenkin,
kannat ikävää sydämessäsi,
mutta tunnet itsesi taas vahvaksi,
– päivä päivältä suru on erilainen.

Vielä tulee aika,
jolloin huomaat kuinka rakas olet monelle,
luot lämpimän, kotoisan tunteen ympärillesi.

Läheisesi ovat hellin käsin sinua kantaneet,
vierelläsi uutta päivää vastaan ottaneet,
kuunnelleet, olleet läsnä ja rakastaneet.

Rakas Taivaan Isä,
annathan ystävälleni voimaa uuteen päivään,
pyydäthän enkeleitä hänen vierelleen,
lohduttamaan, tuomaan toivoa tulevaan.