Hautausmaalla jouluaattona

Valkoisten lumikiteiden peittämä maa
kutsuu tulijoita hiljentymään.
Lumi on laskeutunut pehmeästi puiden ja
hautakivien peitoksi. Se pitää hellästi
suojissaan omat rakkaamme.

Hautausmaa koskettaa jokaista eri tavoin.
Miten paljon unelmia, elämää ja rakkautta
tämä paikka kätkeekään sisälleen.

Toinen on menettänyt rakkaansa
jo aikoja sitten, toinen vasta äskettäin.
Kuka käy mielessään läpi muistoja,
kuka viime kohtaamista.
Side menetettyyn rakkaaseen
on kaikilla erilainen.
Suru tuntuu kuitenkin jokaisella
ihan samassa paikassa, sydämessä.

Vaitonaiset kulkijat, perheenjäsenet
kunnioittavat hautoja ja kulkevat hiljaa
toinen toisensa jalanjäljissä.
Kuin sanattomasta sopimuksesta
nyökkäämme toistemme ohi kulkiessamme.

Sytytämme kynttilät omille rakkaallemme.
Tässä viileässä, talvisessa aattoillassa,
kynttilöiden valo valaisee surevien läheisten kasvot.
Tuo valo tuo mukanaan lämpimän olon,
lohduttaa omalla ihmeellisellä tavallaan.

Olemme jokainen omissa ajatuksissamme,
mutta täällä hautausmaalla, tässä hetkessä
jaamme surun.

Tässä yhteisessä surussa on
hiljaista voimaa, toivoa ja rakkautta,
joka auttaa meidät huomiseen.

Mainokset

Ajatusten siivin

Kun muistelee omaa lapsuutta,
tuntuu, että aina paistoi aurinko.

Olimme iloinen ja rohkea lapsikatras,
keksimme yhdessä vaikka mitä juttuja ja
olimme kaiken aikaa pihalla leikkimässä.

* * *

Kun muistelee omaa lapsuutta,
sydän täyttyy rakkaudesta,
kallisarvoisista, yhteisistä muistoista.

Kuinka viattomia silloin olimmekaan.
Kuinka paljon iloa ja naurua päiviimme mahtui.
Meitä ei koskettanut maailman melskeet,
vaan saimme kasvaa turvallisessa kodissa.

* * *

Kun muistelee omaa lapsuutta,
on aika kiittää edeltä menneistä rakkaistamme.

Saamme lohtua kaiken ylittävästä toivosta,
jälleen näkemisestä ja lämpimästä halauksesta,
joka kantaa meitä eteenpäin tässä ajassa.

Eilinen, tämä päivä ja huominen

Eilinen on mennyt,
kantanut kaiken pahan mukanaan,
pyyhkinyt pöydän puhtaaksi,
jättänyt muistoja sieluumme.

Tämä päivä tulee olemaan hyvä päivä.
Olen herännyt uuteen päivään,
olen hengittänyt syksyistä aamua,
olen kiittänyt kaikesta, mitä minulla on.

Huominen tulee ennen kuin huomaatkaan.
Huominen on päivä, josta voit tehdä
elämisen arvoisen, unohtumattoman.

Rakas Taivaan Isä,
tuothan taivaan enkelisi turvaksemme
vierellemme kulkemaan, kiitos.

Uusi päivä tulee taas

Pimeys peittää välillä kyyneleet,
suurentaa pienet murheet,
asettuu viereen lupaa kysymättä.

Paha mieli kolkuttaa ovella,
haluaisi lämpimään kylmästä,
saada uuden kaverin itselleen.

Taistelet kaikin voimin vastaan,
olet jo melkein voitolla,
kunnes kipu, yötön yö kaataa pilvilinnat,
vie pohjan huomiselta.

Olet vahva, kestät nämä hetket,
kaikki muuttuu kyllä paremmaksi,
mistä hyvä olo siihen asti,
mistä vahvuus ja ilo,
mistä varmuus paremmasta.

Omista rakkaista, läheisistä ystävistä,
syksyn tuoksuista ja väreistä
aamujen kirpeydestä, kasteisista seiteistä.

Olet ollut, olet yhä
olet vielä huomennakin
tunnet, kuulet, maistat, rakastat.

Uusi päivä tulee taas pian – jo aamulla.

Olen taas elossa

Olin niin väsynyt omaan sairauteen,
parkkikseen, kipuihin ja koko kehon jumiutumiseen,
kunnes vihdoin pitkän, mustan ajan jälkeen,
aloin uskoa parempaan huomiseen.

Elämässäni tapahtui sun myötä odottamaton käänne.
Kivut vähitellen helpottavat ja hälvenevät ties minne.

Kyykkyjä, taivutuksia, uusia asioita opettelee
koko mieli, kroppa ja jänne.

Rohkaiset, autat ja neuvot, täysin uusia ajatuksia päähäni iskostat
jopa riipunnasta ja kyykyistä nauttimaan opetat.

Avullasi opin näyttämään kivulle oman paikkansa
vihdoinkin se joutuu luovuttamaan
valtansa, ahdistavan otteensa.

Otan kaiken irti tästä ihanasta helpotuksesta
jo menetetyksi luulemastani toiveesta,
tästä niin kauan kaivatusta tunteesta, kivuttomuudesta.

Olen taas elossa ja nautin elämästä,
sen jokaisesta kauniista hetkestä.

Runo fysioterapeutille, josta tuli rakas ystävä

Olet ollut tukenani ja turvanani vahvasti,
antamassa neuvoja ja uskoa tulevaan lempeästi,
siitä haluan sinua kiittää ihan oikeasti.

Tunnet kaikki ajatukseni.
Olen aina saanut itkeä ja huutaa
päällesi kaiken ahdistavan, pelon ja pahan kaataa,
mutta myös halauksia, onnistumisia, iloa ja toiveita jakaa.

Sinä ystäväni, näet edessäsi kokonaisen ihmisen
kera kaikkien tunteiden, kipujen ja pelkojen.
Et ole kuten moni muu, jotka näkevät vain pienen palasen.

Luet minua aina joka kerran kuin avointa kirjaa
tullessani luoksesi ja istahtaessani tuolille ihan hiljaa.

Tyynnytät ja rauhoitat ahdistunutta mieltä
aina kun elämä välillä näyttää pitkää kieltä.

Katsot silmälasiesi ylitse veikeästi hymyillen.
Perhosjahti, hieronta, jumppa, venyttely vai terapiatuoli
katoaa joka kerta avullasi synkinkin huoli.

Kohta en muistakaan herra parkkista enää
saatikka aika ajoin kankeaa jalkaani ”majavanhäntää”.

Usein saan avun ja rentoudun terapiatuolissa,
vaivun ihanaan uneen kyynelten virratessa.

Liu’un kauas kivuista vienossa kesätuulessa,
makaan levollisena ihanassa heinäpellossa.

Rakkaiden lentokoneiden ylläni surratessa
turvallisuuden tunnetta tuomassa.

Herättyäni näen ensimmäiseksi lempeät kasvosi
hymyilet – oli taas niin hyvä olla luonasi.

Vielä tulee aika

Vielä tulee aika,
jolloin kyyneleesi pikkuhiljaa vähenevät,
sielusi on pala palalta eheytynyt.

Vielä tulee aika,
jolloin hymyilet niin kuin ennenkin,
kannat ikävää sydämessäsi,
mutta tunnet itsesi taas vahvaksi,
– päivä päivältä suru on erilainen.

Vielä tulee aika,
jolloin huomaat kuinka rakas olet monelle,
luot lämpimän, kotoisan tunteen ympärillesi.

Läheisesi ovat hellin käsin sinua kantaneet,
vierelläsi uutta päivää vastaan ottaneet,
kuunnelleet, olleet läsnä ja rakastaneet.

Rakas Taivaan Isä,
annathan ystävälleni voimaa uuteen päivään,
pyydäthän enkeleitä hänen vierelleen,
lohduttamaan, tuomaan toivoa tulevaan.

Päivä omana itsenäni

Itken vaihteeksi ilosta
nauttien jokaisesta hyvän olon sekunnista.
Leijun höyhenen kevyenä, kuulostellen oloani
sain viettää tämän päivän entisenä itsenäni.

Lause ”Katson maailmaa uusin silmin”
sai kohdallani uuden merkityksen.
En osaa selittää tätä tunnetta mitenkään,
se pitää minua hellässä otteessaan.

Ilon sanat sisältäni pursuavat,
hallitsematta ilmoille tupsahtavat.
Ilmeeni vaihtuu epäuskosta toiveikkuuteen,
en tiedä nauraako vai itkeä,
siksi kokeilen varmuudeksi molempia.

Kuin lapsi uuden lelun saadessaan
ihastelen omaa oloani, seuraan kävelyäni,
tunnustelen kivutonta kehoani.

Tämän ihanan päivän voimalla
annoin mieleni täyttyä toiveikkuudella,
kasvatin sisintäni rohkeudella.

Kuin päiväperho täysin siemauksin elämästä nautin
joka solullani täydesti hengitin.

Kaikki hyvän olon ainekset ja muistot sydämeeni pakkasin
pahan päivän varalle sieluuni talletin.