On maanantaki ja orotan jo käret rakolla torstaita. Tiistai menöö yhtä nihkiästi niinku jäitä polttelis, mutta keskiviikkona rupiaa jo vattan pohojaa kutittelemhan. Enää yks yä ja eiku torstaki koittaa. Vihiroon kello on 1725 ja kaverit tuloo hakemhan mut kyyttihin. Jokaasella on miäli korkialla: josko olis tällä kertaa meirän vuaro voittaa. Ensiksi ostethan bingovihoot, ei pakan päältä vaa tiätysti siältä pinon välistä oleva ”voittovihko”. Sitte eikun pöytähän. Viimeenen vilakaasu viäresehen pöytähän, bingotussit esille (niitä pitää olla kaks, notta jos toinen sattuu loppumhan justihin ratkaasevalla hetkellä) ja ilta on valamis alakamahan.
Ensiksi vuaros on sekabingo eli 5 nroa mihinä vaan yhyres osios. Kären pohojat hikuaa ja on hiano jännityksen täyteinen olo, kun bingoisäntä alakaa pyärittää numeroota. Eka lehti ei voittoa, jää aina yhyren tai kaharen numeron päähän, kun viäreesen pöyrän mumma kerkiää taas kilijua notta BINGO. Soon sitte tosi ärsyttävää jäärä numeron päähän voitosta. On palio kivempaa hävitä raskahasti ja kunnolla. No, suatakohan mummulle palakintonsa.
Siinä meni toinen ja kolomaskin lehti ilaman voittoa ja sitte tulikin 15 min tauko. Jospa tauko auttaa ja nii lähärettihin pöytäseurueen kans kaffiille. Tämä bingoolu on leppoosta hommaa, joka sopii kaikille. Ostan rallaspullan ja mehun, vakio-ostokset bingoiltana. Purjehrimma läpi bingokansan takaasin omahan pöytähän, pölläällähän ja jutellahan ja hiothan uutta taktiikkaa loppuillan onneksi.
No, tauko on vihiroon ohitte ja eikun ”töpötyskynät” valamihiksi ja korvat hörölle. Viälä ennen aloottamista peukutethan meirän pöyrän väen kans. Lehti nro 4 alakaa taas sekabingolla, joka jäi yhyren numeron päähän ja sekös taas harmittaa. No, uutta matoa koukkuhun ja mettästämhän yhtä riviä. Ja eikös se numero 16 napsahra mulle ja tuaa korppupaketin. Jee, tästä voi tulla viälä hyvä ilta.
Sitte seuraavaksi kaharen rivin bingoa jahtaamahan. Mulla oli kauan aikaa enää yks numero 28 vajaa, ku viäreeses pöyräs joku onnetoon kerkes ensin ja kilijaasi BINGO. No, ei se mitään taas mennähän ja nythän on tosi hyvät saumat saara 3 riviä oikeen, kun yks ruutu oli enää kahta numeroa vajaa. Käret hikos, silimäklasit ei meinannu pysyä nenällä, vaan niitä piti koko aijan nostella. Bingoisäntä onnetoon vaan pyäritti ”vääriä numeroota”, eikä ne osunu mikkään mun melekeen täytehen ruutuhuni. Vihiroon se sanoo nro 45 ja enää oli yks nro eli 50 vajaa. Nualaasin jo huuliani ja rykääsin, notta saan kohta huurettua BINGO. Yritin olla lunkisti, mutta vasen jalaka rupes kans vipattamahan. Bingoisäntä alotti notta ”viiskymmentä…” ja olin jo avannu suuni, notta kohta mä kakaasen, kun se onnetoon sai sanottua notta ”viiskymmentä…..yksi” ja viaruskaveri vei 30,- euron lahajakortin. No, tuli eres meirän pöytähän, mikä oli hyvä. Näin ajattelin, mutta korpeshan se.
No, mutta rinta ylähän ja kohti uusia pettymyksiä. Alootethin lehti 5 ja sekabingokin meni ohitte, ku pikajuna. Ei keriitty eres ässää sanua, ku joku takapöyräs jo korias korput pöyrästä. Huh-huh, meinas jo usko loppua, kun sitte viälä jäi kahares ruurus yhyren nron päähän 1 rivin bingokin.
On se ny rumaanen, notta se ei tuu mulle. Vaihroon töpötyskynänki violetista pinkkihin, jospa se taika auttaas. 2 rivin bingo hakuusas ja kuinka ollakaan rupes numerot napsahtamhan oikiahan ruutuhun. Enää yhtä vajaa ja ennenku bingoisäntä kerkes artikuloora eres kunnolla loppuhun ”yhyreksänkymmentä” nii mä jo huurin BINGO. Jes, viaruskaverit jo onnitteli, mutta viälä piti tarkistaa, onko rivit oikeen. No, onneksi olivat ja tarkistaja antoo mulle 10 euron lahajakortin. Se olikin sitte koko illan saalis lahajakortti ja korppupussi. Ei niin valtavat saalihit, mutta sai viättää jännittävän illan kaverien kans. Niin ja kyllä mä keksin taas lisää kikkakakkosia ens torstaki-iltaa varten.
..
Helmiä lakeudelta 