Toinen toista varten

Yksinäinen
Kuivalla maalla tai melkein upoksissa
Kylmissään, hylättynä, unohdettuna
Kaikkensa antaneena
Raskas suruviitta hartioillaan
Odottamassa, että joku tulisi
Korjaisi, välittäisi, päästäisi lämpimään

Pysähdy kiireesi keskellä
Anna pieni hetki ajastasi
Ota siipiesi suojaan
Läheisesi, ystäväsi tai rakkaasi
Joku tarvitsee sinua juuri nyt

Yksi puhelinsoitto herättää eloon
Yksi käden ojennus palauttaa elämänilon
Yksi sana avaa kokonaisen maailman
Yksi pieni hetki antaa syyn uuteen aamuun

Missä kuljet rakas ystäväni?

Tervehdys,

Olen onnekas, koska ympärilläni on rakkaita ystäviä.
Voin soittaa koska tahansa ja näemme toisiamme usein.
Sitten on vielä yksi tärkeä ja läheinen ystävä,
jota on kuitenkin vaikea tavoittaa.
Tämä runo on omistettu hänelle.

Missä kuljet rakas ystäväni?

Olen yrittänyt tavoittaa sua monta kuukautta,
mutta olen jäänyt joka kerran ilman vastausta.
En tahdo enää millään kestää tätä hiljaisuutta.

Olen aina uudestaan ja uudestaan soittanut,
iloinnut ja odottanut kuulevani äänesi,
mutta kuullut vain tämän vastauksen:
”Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä”.

Olet kulkenut
surun ja huolten täyttämiä polkuja.

Elämäntiellesi on osunut
monta vuorta, monta karikkoa.

Haluaisin olla pitkospuusi,
joka kantaisi askeleesi.

Haluaisin olla voimapuusi
jonka tukeen voit aina luottaa
– vaikka mikä tulisi.

Haluaisin olla se lämmin etelätuuli,
joka kuivaisi kyyneleesi ja lohduttaisi.

Toivon yhä, että otat taas yhteyttä,
kun sulla on aikaa ja voimia.

Oot mulle rakas.

Muistoksi Pialle

Olin Parkinsonliiton järjestämällä syväaivostimulaatio-kurssilla.

Kurssi oli hyvä, koska saimme paljon tietoa stimusta yleensä
sekä vertaistukea toisiltamme.
Kurssinvetäjä oli Pia, joka piti meistä kaikista todella hyvää huolta.
Halusimme muistaa häntä jollain tavalla ja siksi kirjoitin hänelle tämän runon:

Tulimme tänne omin ajatuksin
kuka varovaisin kuka odottavaisin mielin.

Vastassa olit sinä Pia.
Otit meidät vastaan hymyillen ja
lämmin olo täytti heti sydämen.

Tunnit kuluivat kuin siivillä.
Otit jokaisen meistä mukaan keskusteluun,
rohkaisit, kannustit ja hymyilit.

Toit joka päivä sateen keskelle auringon
eikä kukaan jäänyt ilman huomiotasi.

Loit ympärillemme luottamuksen piirin,
itkimme, nauroimme ja ystävystyimme.

Sinusta huokuu aito välittäminen.
Ymmärrät huolemme ja valat uskoa tulevaan.
Ymmärrät vaikeutemme ja kannustat eteenpäin.
Ymmärrät ajatuksemme ja olet kuin yksi meistä.

Rakas Taivaan Isä,
suojelethan Piamme askeleet nyt ja aina.

Onnitteluruno 90-vuotiaalle ystävälleni

Kiitos, että saan olla ystäväsi.

Joka kerran kun tapaamme
veitikkamainen katseesi sekä vallaton hymysi
tuovat heti lämpimän, kotoisan olon sydämeen.

Olipa tulija käynyt luonasi usein tai harvemmin,
halauksesi on aina yhtä luja ja vilpitön.

Luot rakkauden ja välittämisen ilmapiirin
jokaisen tapaamasi ihmisen ympärille.

Kaikki elämässäsi kokemasi ilot ja surut
ovat muovanneet sinut ihanaksi Anjaksemme.

Lähelläsi on hyvä olla.

Kättesi kautta olet tuonut iloa niin monelle
olipa kyse sitten villasukista tai karjalanpiirakoista.

Olet opettanut ja opetat yhä,
että elämässä tärkeintä ovat koti ja perhe,
toisten huomioon ottaminen ja kunnioittaminen.

Olet aina ammentanut voimaa uskostasi Taivaan Isään ja
otat jokaisen päivän vastaan sellaisena kuin se tulee.

Rakas Taivaan Isä,
pyydän Sinulta suojelusta ja varjelusta ystävälleni.

Näin oli tarkoitettu

Miten voi olla,
että löytää ihanan ihmisen,
vaikka ei edes ole tajunnut
että hän on se tärkeä osanen,
joka elämästä on
koko ajan puuttunut.

Miten voi olla,
että mua siunataan
uudella ystävällä,
jota ilman en voi
enkä halua enää olla.

Niin vain on,
että ei tarvita muuta kuin
yksi kohtaaminen, se yksi oikea
ja mikään ei ole enää kuin ennen.

Taivaan Isä näki hyväksi
saattaa meidät yhteen.

Katselen sinua ystäväni siinä vieressäni.
Hymyilen, kun lämpö tulvahtaa sieluuni.
Itken ilosta, koska mun sydän on nyt kotona.

Puiset, vaatimattomat pyykkipojat

Läpsitte kaksin käsin kasvoilleni,
kun näen pahaa unta.

Kiristätte hieman otettanne,
kun meinaan pudota.

Retuutatte mua hartioista,
kun en meinaa pysyä tuulessa.

Väännätte rautalangasta,
kun en ymmärrä omaa parastani.

Kaiken kovan höykytyksen jälkeen,
läpi viiman, kylmän ja jään
tajuan taas vihdoin missä mennään.

Olette rinnallani,
kun vajoan omaan maailmaani.

Osa teistä omistaa
jopa pitkävartiset perhokalastussaappaat,
koska olette valmiit tulemaan kanssani
yhä palaavan surun
tummaan ja syvään veteen.

Pidätte mut tiukasti,
mutta hellästi kiinni elämänlangassa.

Meillä on hyvä olla yhdessä vaikka missä,
kunhan vaan olemme yhdessä.

Saan teiltä hymyn, yhteydenoton, halauksen.
Aina kun sitä eniten tarvitsen.

Jaatte osanne muiden pyykkipoikien kanssa.

Jokainen teistä on mulle rakas ja tärkeä
omalla ainutlaatuisella tavallanne.

Ystäväni, tunnistathan itsesi?

On uusi aika

Olet päättämässä pitkän työurasi moninaisin ajatuksin.
Seisot vahvana edessä uuden ajan kera jännittävien odotusten.
Työelämä on antanut Sinulle paljon, muistoista saisi paksun kirjan.

On uusi aika.

Nauti aamujen kauneudesta, kokeile uusia asioita.
Vietä aikaa rakkaittesi kanssa, kuuntele ja helli itseäsi.
Ei ole kiire mihinkään, älä hätäile.

Tulet hyvin pian huomaamaan,
että Sinulla on vielä paljon annettavaa tähän maailmaan.
Mietit miten ihmeessä ennen töihin ehditkään.

On uusi aika.

Pidäthän itsestäsi aina hyvää huolta,
toivomme elämääsi paljon myötätuulta.

Pyydämme Taivaan Isältä, että hän askeleesi suojaisi
rakkautta ja kaikkea hyvää Sinulle antaisi.

Lämmin kiitos, että saimme työskennellä kanssasi.

Rakkaat yllätysvieraat

Maanantaina kolme ihanaa & rakasta ystävää
ilmestyivät kuin tyhjästä eteiseen
ja saivat ilonkyyneleet virtaamaan.

Päivä oli siihen asti utuinen ja pimeä,
mutta tämä reipas kolmikko sai
auringon säteet loistamaan.

Oli kuin emme olisi nähneet toisiamme
sataan vuoteen, niin monta kertaa piti
halata ja katsoa toisiamme silmiin.

Samat hymyt, samat katseet, samat ystävät
– jatkoimme siitä mihin viimeksi jäimme.

Ei haitannut sotkuinen keittiö,
ei pöydällä lojuvat sanomalehtikasat,
ei edes sukkien läpi
tuntuneet leivänmurut.

Oli ihana vaihtaa kuulumisia,
itkeä ja sitten nauraa yhdessä.

Kiitos rakas Taivaan Isä näistä ystävistä sekä
lyhyestä, mutta sitäkin arvokkaammasta tapaamisesta.
Suojelethan rakkaidemme elämänpolut,
annathan meidän taas pian tavata uudestaan.

Haapapariskunta

Rakastunut puupariskunta
vangitsi katseen keskellä metsää,
oli pakko mennä lähempää katsomaan.

Toisiinsa kietoutuneet, kauniit puut
ovat olleet ikänsä lähekkäin,
kasvaneet yhteen pitkin pituuttaan ja
vartioineet metsää vierekkäin.

Ne ovat saaneet turvaa toisistaan,
pysyneet pystyssä kovassa viimassa,
kasvattaneet lehtiverhonsa samassa tahdissa,
kurottaneet taivaalle tähdenlennot nähdäkseen,
punoutuneet yhteen yhä tiiviimmin,
toinen toistaan suojellen ja tukien.

Hymy nousi kasvoilleni,
lämmin ailahdus kävi sydänalassa,
onneksi sain ikuistaa tämän hetken.

Kiitos, että olette olemassa

Ystäviä voi löytää, vaikka mistä,
hotellin hissistä tai jopa Instagramista 🌻
kuten olen nyt itse hiljattain todennut.

Tarvitaan vain muutama sananvaihto,
viesti tai puhelu sekä kaksi ihmistä,
joilla kemiat kohtaa ja loppu on historiaa.
Olen niin siunattu ja kiitollinen kaikista teistä.

Ootte jokainen omalla erilaisella tavallanne mulle tärkeitä.
Te nuoruuden aikaiset, parkinsonin, työelämän, harrastusten yms myötä
ystäviksi tulleet sekä te yhtä ihanat uudet ystävät.

Päivä on monesti pelastettu puolin ja toisin.
Siihen riittää viesti, soitto, halaus, joskus pelkkä pieni katse.

Ikä, elämäntilanne, välimatka
ovat asioita, jotka eivät paina vaakakupissa.
Ikä on vain numero, elämäntilanteet muuttuvat
ja ystävän luo mikään matka ei ole liian pitkä.

Kiitos, että olette olemassa, ootte mulle rakkaita.