Runo fysioterapeutille, josta tuli rakas ystävä

Olet ollut tukenani ja turvanani vahvasti,
antamassa neuvoja ja uskoa tulevaan lempeästi,
siitä haluan sinua kiittää ihan oikeasti.

Tunnet kaikki ajatukseni.
Olen aina saanut itkeä ja huutaa
päällesi kaiken ahdistavan, pelon ja pahan kaataa,
mutta myös halauksia, onnistumisia, iloa ja toiveita jakaa.

Sinä ystäväni, näet edessäsi kokonaisen ihmisen
kera kaikkien tunteiden, kipujen ja pelkojen.
Et ole kuten moni muu, jotka näkevät vain pienen palasen.

Luet minua aina joka kerran kuin avointa kirjaa
tullessani luoksesi ja istahtaessani tuolille ihan hiljaa.

Tyynnytät ja rauhoitat ahdistunutta mieltä
aina kun elämä välillä näyttää pitkää kieltä.

Katsot silmälasiesi ylitse veikeästi hymyillen.
Perhosjahti, hieronta, jumppa, venyttely vai terapiatuoli
katoaa joka kerta avullasi synkinkin huoli.

Kohta en muistakaan herra parkkista enää
saatikka aika ajoin kankeaa jalkaani ”majavanhäntää”.

Usein saan avun ja rentoudun terapiatuolissa,
vaivun ihanaan uneen kyynelten virratessa.

Liu’un kauas kivuista vienossa kesätuulessa,
makaan levollisena ihanassa heinäpellossa.

Rakkaiden lentokoneiden ylläni surratessa
turvallisuuden tunnetta tuomassa.

Herättyäni näen ensimmäiseksi lempeät kasvosi
hymyilet – oli taas niin hyvä olla luonasi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s