Viirestoista päivä toren sanoo

Oon orottanu ja orottanu ja oikeen totta viä orientootunu, mutta pettäny itteni kerta kerran jäläkehen.

Ajatelkaa ny, notta mä oon suunnitellu excelihin ohojelmat, mutta sitte vaa jääny taas orottamahan jotaki merkkiä, joka olis antanu mulle potkun pyllylle. No, ku sitä merkkiä ei oo tullu, oon antanu ittelleni periksi. Ookko sä itte keskenäs koskaan ajatellu, notta minkälaanen sen MERKIN pitääs olla. Voi hyväänen, ensunkahan mä sitä ainakaan tunnista, en tiätenkään, enkä toresta haluakkaan, mähän joutuusin aloottaa. Eikö ookki niin palio helapompaa rössähtää sellaasen Tupla-suklaan (siis king size-koko-mikä-liä se tiätysti pitää olla, koska piänemmästä ei tuu ku vihaaseksi) kans soffalle ja kattoa jotaki viälä siirappisempaa ohojelmaa. Jospa mä alootan taas ens kuus, 15. päivä. Ja eikun Tuplaa naamariin, ku soon nii riivatun hyvää.

Tiatoa oman kropan huallosta ja terveellisistä asioosta tuloo tuutin täyreltä, notta kysymys onki siitä, että josko vaa jaksaas ne asiat sisäästää. Mulla oli jo muksuna vahaa korvis ja niitä piti käyrä oikee teekoos viruttelemas. Soli kumma tunne, kun sellaasella isoolla ruutalla tyännettihin lämmintä vettä korvahan ja vaha tuli pois. Kumaji vaa tyhyjäs pääs ja olisin varmasti kuullu, jos koppakuariaanen olis heittäny voltin teekoon laattialla. No, mun olis vissihin pitäny käyrä toisenki kerran, koska ainaki nämä terveysasiat ei oo päässy välikorvaa likemmäs aivoja. Tiatoosuus ei oo siis päässy liiemmälti kasvamahan.

Se pitää tunnustaa, että käyn kyllä äiteen kans Kuntsarilla allasjumpas. Se on aivan parasta liikuntaa. Moon sanonu, että moon ku valas siälä veres, paitti etten osaa sukeltaa. Potkiin, husiin ja teen mitä vaa jumppari keksii, koska mikää liike ei tee veres kipiää. Soon niin kokonaasvaltaanen liikuntamuato ja mikä toinen yhtä tärkiä asia allasjumpas on, on ne toiset kellokkahat, jokka on kans siälä jumppaamas. Me vaihretahan kuulumisia, vitsaalemma ja pölläälemmä, välis meinaa mopo karaata käsistä, mutta kun jumppari aloottaa tunnin, kaikki orottaavat kiltisti, notta minkälaasia liikkehiä sitä tänään maharethan jumpata.

Silti yksin allasjumppa ei riitä, vaan tarvitahan järeempiä ottehia, notta saataas allit ja muutkin tyystin alahapäin valuvat kropan osat vetriämmiksi. Moon tullu siihen tuloksehen, notta mulle sopivin liikuntamuato allasjumpan lisäksi on kävelylenkit Rockyn kans. Ei tarvitte ostaa hikinauhaa, eikä timmiä, kallihia teryleeniä, ei tartte maksaa salikorttia, eikä lähtiä tiättyhyn aikahan, mutta tämä karvaanen kaveri on taatusti aina valamis lähtemähän joukkohon.

Ei enää turhia, olemattomia lupauksia, vaa soon ny menoa. Oma kroppa huutaa sikalujaa, notta ” Herää pässi ja herääkin tällä kertaa kunnolla”. Niin, no ensunkahan mä ny ennen Uutta Vuatta aloota. Tua 15.1.2019 tuntuus jotenki sopivammalta, kerkiää vähä eres orientoitua ajatuksehen, että ny SE alakaa.

Jos tunnistat ittes näistä jutuusta ja ajatuksista, tuu mun följyhyn, mutta keksi ensiksi ittelles sopiva liikuntamuato. Jokaasen pitää löytää se oma kuntoolumuatonsa sekä laittaa ittellensä tavoottehet.  Minen sitouru mihinkään täyrellisehen suklaakialtolakihin, tiättyhyn kilomäärähän, aikamäärähän tai muuhunkaan sellaasehen, jonka varmasti tiplaan. Mun tavootes on yksinkertaasesti: ”Paree olo & miäli kesäksi”.

Alootethan yhyres tammikuun 15. päivä 💜.

2 kommenttia artikkeliin ”Viirestoista päivä toren sanoo

  1. Hmmm… mullon sellaanen tierosto ku Maanantailupaus. Mä kuvittelin, jotta ku pätkiis painonpurotuksen tavoottehet viikon pätkihin, niin ei tuntuusi niin ylivoimmaaselta. Mikä on tulos? No, niinku arvata saattaa, ku on musta kysymys: vajaan kymmenen kuukauren salro on 2,7 kilua. Plussaa.

    Tykkää

Jätä kommentti