Puiset, vaatimattomat pyykkipojat

Läpsitte kaksin käsin kasvoilleni,
kun näen pahaa unta.

Kiristätte hieman otettanne,
kun meinaan pudota.

Retuutatte mua hartioista,
kun en meinaa pysyä tuulessa.

Väännätte rautalangasta,
kun en ymmärrä omaa parastani.

Kaiken kovan höykytyksen jälkeen,
läpi viiman, kylmän ja jään
tajuan taas vihdoin missä mennään.

Olette rinnallani,
kun vajoan omaan maailmaani.

Osa teistä omistaa
jopa pitkävartiset perhokalastussaappaat,
koska olette valmiit tulemaan kanssani
yhä palaavan surun
tummaan ja syvään veteen.

Pidätte mut tiukasti,
mutta hellästi kiinni elämänlangassa.

Meillä on hyvä olla yhdessä vaikka missä,
kunhan vaan olemme yhdessä.

Saan teiltä hymyn, yhteydenoton, halauksen.
Aina kun sitä eniten tarvitsen.

Jaatte osanne muiden pyykkipoikien kanssa.

Jokainen teistä on mulle rakas ja tärkeä
omalla ainutlaatuisella tavallanne.

Ystäväni, tunnistathan itsesi?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s